Kategoriat
Sijoitusstrategia

Miten, mihin, ja milloin sijoitan osakesäästötililläni?

Aiemmin kirjoitin osakesäästötilin olevan todennäköisesti paras sijoitustili pitkäaikaiselle osakesijoittajalle. Tässä postauksessa kerron tarkemmin strategiastani osakesäästötilin sisällä sijoittaessani. Jaan mielipiteeni hyvän yrityksen tunnusmerkeistä, mutta en syvenny omaan yritysten arvonmäärittelyyni.

Lähtökohdista

Aika on rajallista. Työssäkäyvänä minulla ei ole rajattomasti aikaa sijoitustoiminnalle taloudellista vapautta etsiessäni. Joudun tekemään kompromisseja siinä mihin käytän aikani.

Olen luonteeltani hyvin analyyttinen. Jos kiinnostun aiheesta, kiinnostun siitä oikeasti. Käytän kaiken ylimääräisen aikani kiinnostuksen kohteeni syvälliseen ymmärtämiseen. Oli se sitten uusi harrastus, mielenkiintoinen historiallinen tapahtuma, tai vaikka uusi konsolipeli. Vaimokin muistuttelee aika ajoin.

Samoin perehdyin osakesijoittamiseen yhtenä taloudellisen vapauden tavoittelemisen keinoista. Aihe itsessään ei ollut mikään uusi. Olen koulutukseltani kauppatieteiden maisteri. En kuitenkaan koe saaneeni merkittävää hyötyä sijoitustoimintaan koulutuksestani. Opin ymmärtämään merkityksettömiä tilastoja, laskemaan täysin turhia tunnuslukuja kuten betaa… (varianssi ei ole riski, se on mahdollisuus!). Kirjanpidon ja tilinpäätösanalyysin kursseilta sain pohjaa yksittäisten yritysten taloudellisten lukujen tarkastelun aloittamiseksi. Mutta vain aloittamiseksi…

Keskitetty portfolio

“It is a mistake to think that one limits one’s risks by spreading too much much between enterprises about which one knows little and has no reason for special confidence… One’s knowledge and experience are definitely limited and there are seldom more than two or three enterprises at any given time in which I personally feel myself entitled to put full confidence.”

John Maynard Keynes

Minulle soveltuva suorien osakesijoituksien sijoitusstrategia on ehdottomasti keskitetty portfolio. Keskitetyn portfolion lisäksi koen että riittävä mahdollisten sijoitusten joukko on Helsingin pörssi. Sijoitusideoiden saaminen ja mahdollisten sijoitusten seuraaminen kotimarkkinoilta onnistuu osittain jo pitämällä silmät auki jokapäiväisessä elämässä. Toisaalta haluan myös investoida kotimaahani periaatesyistä.

Rajallisen tehtävään allokoitavan ajan vuoksi en voi seurata tiiviisti kymmeniä tai satoja yrityksiä. Sen sijaan yritän saada sijoitettuani salkkuni varallisuuden vain muutamaan yritykseen kerrallaan, ja seurata niitä hyvinkin tiiviisti. Kolmesta-viiteen yritystä on enemmän kuin tarpeeksi riskin hajauttamiseksi, mikäli tuntee yrityksensä hyvin. Tämä ei ole kuitenkaan sääntö, vaan enemmänkin suuntaviivaus. En jätä kuudetta sijoitusta tekemättä, mikäli kohde on yhtä laadukas kuin aiemmat viisi ja sitä tarjotaan vähintään yhtä edullisin ehdoin. Toisaalta en myy aiemmin hankittuja pois uuden idean tieltä, mikäli niiden sijoituskeissi on edelleen validi, eikä hintakaan ole merkittävästi yli oman arvioni yrityksen oikeasta arvosta.

Koen analyyttisen luonteeni tukevan keskitetyn portfolion strategiaa. Koska haluan luonnostaan paneutua kiinnostuksen kohteisiini syvällisesti, en olisi koskaan valmis sijoittamaan, mikäli oma analyysini jäisi pintaraapaisuksi. Saan kilpailuetua instituutionaalisia sijoittajia, ja analyytikkoja vastaan, koska en ole sidottu arvostamaan yrityksiä suhteessa toisiinsa. 50% verrokkiryhmää halvempi 1€ kolikko on mielestäni silti kallis, jos se maksaa 2€.

Mahdollisesti mielenkiintoisten yritysten tunnuspiirteitä

Time is the friend of the wonderful business, the enemy of the mediocre.

Warren E. Buffett

Laatuyritys omaa mielestäni muutamat tietyt ominaisuudet. Nämä ominaisuudet tekevät laatuyrityksestä täydellisiä pitkäaikaiselle sijoittajalle. Jos saan salkkuuni kolmekin laatuyritystä alennuksesta, olen tyytyväinen salkkuni hajautukseen. Keskivertoyrityksiä tarvitsisin useamman, mutta laatuyrityksen ominaisuudet tekevät siitä vähäriskisemmän sijoituskohteen pitkäaikaisesti. Olettaen että laadusta ei ole maksettu liikaa. Turvamarginaali ennen kaikkea.

Kilpailuetu

Laatuyrityksellä on vahva kilpailuetu muihin saman markkinan yrityksiin nähden. Kilpailuetu voi näkyä monella eri tavalla. Kulutustuotteissa se voi olla rikkomaton brändi, kuten Apple tai Marimekko.

Teknologiayrityksissä se voi olla pitkällä patentilla suojattu valmistus- tai ominaisuusetu, jota voidaan kaupallistaa “omalla monopoliasemalla” tai lisensoimalla teknologia muille toimijoille.

Niche-teollisuudessa se voi olla luonnollinen maantieteellinen monopoliasema. Kilpailuetu näkyy yleensä kilpailijoita parempana hinnoitteluvoimana, joka valuu mukavasti alariveille.

Vahva kassavirta

Laatuyrityksellä on vahva ja ennustettava kassavirta. Vahva kassavirta kertoo yrityksen tuloksen terveydestä. Kirjanpitokikkailuilla tuloslaskelmaa saa kaunisteltua vuositasolla, ja huonot vuodet voidaan piilottaa “kertaluontoisten kulujen” ja “oikaistujen tuloksien” taakse.

Kassavirta ei valehtele – se kertoo mistä rahaa valuu yritykseen sisään, ja mistä ulos. Ei sen enempää, ei sen vähempää. Yrityksen pitkäkatseista omistajaa kiinnostaa yrityksen tuottama kassavirta, joka valuu hänen taskuihinsa joko 1) osinkojen, 2) yrityksen omien osakkeiden oston, tai 3) kassavirralla kustannettujen kasvuinvestointejen kautta, jolla vastaavasti kasvatetaan tulevia kassavirtoja.

Hyvä johto investoi vain kannattavaan kasvuun

Ah, kannattavat kasvuinvestoinnit. Kolmas laatuyrityksen tunnusmerkki, oma ehdoton feivöritti, koska se kertoo useastakin asiasta. Se ilmenee usein ROIC%-luvusta (return on invested capital, %), jota Charlie Mungerkin on kommentoinut olevan sijoittajalle yrityksen tärkein tunnusluku. Jatkuvat kannattavat kasvuinvestoinnit kertovat yrityksen johdon laadusta. Hyvä yritysjohto osaa ensisijaisesti allokoida yrityksen varoja, ja toissijaisesti johtaa yrityksen operatiivista toimintaa. Molemmat ovat tärkeitä, mutta huono yritysjohtaja saa yrityksen tulevaisuuden kuralle nopeammin ja pitkäkestoisemmin missaamalla ensin mainitun.

Toisaalta kannattavat kasvuinvestoinnit kertovat yrityksen jatkuvista kasvumahdollisuuksista. Mikäli kasvuinvestoinnit pysyvät vähintään yhtä kannattavana, kuin yrityksen aiempi liiketoiminta, yrityksellä on todennäköisesti vielä aikaa kasvaa, ja siten kasvattaa omistajansa kukkaroa tyydyttävällä tavalla. Trendinomaisesti heikkenevä kasvuinvestointien kannattavuus kielii potentiaalisen kasvun tulevansa tiensä päähän.

Kun yritys pystyy investoimaan kannattavasti aiempia kassavirtojaan, omistajan näkökulmasta nämä varat sijoitetetaan hänen puolestaan reaali P/B ratiolla 1. Koitappa löytää laatuyritys tuolla hinnalla pörssistä johon sijoittaa, ja mieti seuraavan kerran kahdesti ennen kuin pyydät laatuyrityksen yhtiökokouksessa suurempaa osuutta yrityksen tuloksesta jaettavan osinkojen muodossa.

Tänään joudun tekemään kompromisseja myös sijoituksissani

Valitettavasti tänään elämme yhtä historian surkeimmista ajoista osakesijoittajan näkökulmasta. Osakkeiden hintakehitys on karannut käsistä, ja joukkona niitä arvostetaan reilusti korkeammalla kertoimella historialliseen keskiarvoonsa nähden. Se ei tarkoita etteikö hyviä sijoituskohteita voisi löytää, mutta se pienentää niiden löytämisen mahdollisuuksia merkittävästi.

Sain osakesäästötilille sijoitettavan perintövarallisuuden käyttööni kesäkuussa 2020. Osakkeiden hinnat olivat nousseet jo lähes maaliskuun 2020 “romahdusta” edeltäville tasoille. En löytänyt mitään ostettavaa. Jos jokin laatuyritys oli ollut ostohinnoissa maaliskuun pohjilla, se ei ollut sitä enää kesäkuussa.

Lähtökohtaisesti pyrin olemaan kärsivällinen ostojen kanssa, mutta 100% käteispositio usean vuoden oletuksella ei lämmitä. Laatuyrityksiä on vaikea löytää alennuksesta sijoittajalle hyvinäkään aikoina. Saadakseni varallisuutta sijoitettua, jouduin laajentamaan mahdollisten sijoitusten joukkoa ainakin hetkellisesti “laatua halvalla, omista pitkään”-ideologiastani, kohti “keskivertoa halvalla, omista kunnes arvo on realisoitunut lähelle omaa arviota yrityksen oikeasta arvosta”. Täältäkään on tänään vaikea löytää ostettavaa.

Viitekehys osakesijoituksien allokaatiolle

Koska en halua täyttää salkkuani keskivertoyrityksillä, määrittelin itselleni säännöt siitä, kuinka paljon salkun varallisuudesta voin sijoittaa “minkäkin laatuiseen yritykseen”, ja millä alennuksella omaan arviooni yrityksen oikeasta arvosta. Täten salkussa on aina käteistä laadukkaiden yritysten hankinnalle, kun tilaisuus siihen avautuu. Tämä viitekehys on ensimmäinen drafti, jota korjailen varmasti tulevina vuosina suuntaan tai toiseen.

Ostot, ylärajaan salkun varallisuudestaLaatuyrityksetKeskivertoyrityksetKeskivertoyritykset, riskinen
35%:iin asti-33%-33%-50%
50%:iin asti-33%-50%-67%
70%:iin asti-33%-67%N/A
85%:iin asti-50%N/AN/A
100%:iin asti-67%
N/AN/A
Salkun prosentuaalinen alennusvaatimus ja yritystyypin maksimiallokaatio.

Laatuyrityksen tunnuspiirteitä kuvailin aiemmassa kappaleessa. Kiteytettynä se omaa vahvan kilpailuedun, vahvan kassavirran, ja sillä on osaava johto, kannattavat kasvuinvestointimahdollisuudet. Tähän kategoriaan pääsee tänään vain muutamat yritykset Helsingin pörssistä.

Jokseenkin riskitön keskivertoyritys on estabiloitunut yritys, jonka voin olettaa näkyvän yrityskentässä vielä 10 vuoden kuluttua, mutta joka ei kuitenkaan täytä laatuyrityksen kriteerejä. Tähän kategoriaan pudonnee käytännössä ehkä noin puolet Helsingin pörssin päälistan yrityksistä. Jotain esimerkkejä: Aktia, Fiskars, Valmet, Stora Enso. Omasta salkusta Lehto Group pudonnee tähän kategoriaan myös, vaikka yrityksen viime vuosien korjausrakentamishankkeiden vaikeuksien vuoksi moni pudottaisi yrityksen kategoriaa alemmas. Onneksi voin tehdä omat kategorisointini. Lehto-sijoituksestani myöhemmin lisää.

Jokseenkin riskinen keskivertoyritys on aiemmasta derivoituna yritys, jolla on yksi tai useampi riski, jonka vuoksi yritys ei välttämättä näy yrityskentässä enää 10 vuoden kuluttua. Tähän kuuluu myös ehkä noin puolet Helsingin pörssin päälistasta. Esimerkkinä omasta salkusta: Componenta, joka on pieni sopimusvalmistaja metalliteollisuudessa, jolla riskinä esim. palveltavan teollisuuden siirtyminen pois Suomesta. Sisältää myös muita epävarmuustekijöitä. Lue lisää Componenta-sijoituksestani täältä.

Omistusten seuranta

Seuraan omistamiani yrityksiä hyvin tiiviisti. Luen kaikki yrityksen pörssitiedotteet ja seuraan uutisointia yrityksestä. Katson yrityksen tuottamat videot, markkinointimateriaalit ja kuuntelen toimitusjohtajan kommentit haastatteluissa. Luen analyytikkojen raportit, koska siellä on usein hyviä pointteja taustatiedoista, joita voin tarkastella itse syvemmin.

Katson myös analyytikon kootut arvaukset, eli ennustusosion, huvittuneena sanomalehden sarjakuvaosion tapaan. Ja ihan oikeasti vain huvittuakseni. Suositusten arvo on nolla, eikä se ole edes analyytikkojen syytä. Yritystä ei vain yksinkertaisesti voi arvostaa 12 kuukauden kiitoradalla. Sama kun koittaisi laskeutua jumbojetillä maantien ohituskaistalle. Sokkona.

Ennen kaikkea olen kiinnostunut tilinpäätöstiedotteiden taloudellisten lukujen kehityksestä. Toki luen myös kvartaaliraportit, koska niistä saa usein hyödyllistä lisätietoa esim. yrityksen hankkeiden etenemisestä, mutta en lue niitä luvut edellä. Seuraan myös lähimpien kilpailijoiden menestystä pintapuolisesti, saadakseni kuvan yritykseni liiketoimen kokonaismarkkinan kehityksestä.

Yritysten tulevaisuuden näkymät eivät muutu useita kertoja päivässä. Ne harvoin muuttuvat useita kertoja vuodessa. Ne eivät muutu, koska kuluttajaluottamus tai teollisuusindeksi on noussut tai laskenut. Ei, jos sijoituksien horisontti on omistajan tavoin lähtökohtaisesti pitkäkatseinen, yli syklien, tai ikuisesti. Spekuloijat spekuloikoon sydämensä kyllyyksiin. Harva jopa voitollisesti.

Koska sitten myyn?

Sijoitan laatuyrityksiin pitkäjänteisesti. Osta ja omista. Eli seuraa todella tarkasti, mutta reagoi vain ääritapauksissa. Jos omistamaani laatuyritystä ostetaan pörssistä naurettavan korkealla hinnalla – fine, myydään pois, koska varat saan sijoitettua varmasti tehokkaammin. Yritys menettää ainoan asiakkaansa, jonka liiketoimintaan koko arvonmääritykseni perustuu – fine, myydään pois, koska sijoituskeissi on oikeasti muuttunut. Koko liikevaihdon häviäminen on sijoitustoiminnassa riski. Yrityksen osakkeiden hinnan muutos ei ole riski – se on mahdollisuus – myydä todella kalliilla, ostaa todella halvalla, tai olla reagoimatta kokonaisuudessaan.

Keskivertoyritykset myyn herkemmin, hyvinkin riippuvaisesti siitä, saanko sijoitettua varat parempaan yritykseen, ja halvemmalla, aiemman kappaleen vaatimukset huomioiden. Suorittaakseni tällaisen vaihtotoimenpiteen, hintaeron tulee olla huomattava. Esim. nykyinen omistus +50% oikeasta arvosta, ja vaihtokohde -50%. En vexlaa pienillä eroilla, koska miellän sen treidaukseksi, josta aiheutuu turhia ylimääräisiä kuluja, ja koska yritysten arvonmääritys ei ole tarkkaa tiedettä. Jos vaihtelisin yrityksiä arvojakaumalla +10%/-10%, ottaisin merkittävän riskin, koska oman arvonmääritykseni tulisi olla melko tarkka. Ja realisoisin varman riskin myynti- ja ostokuluista. Usein.

Riskiset keskivertoyritykset myyn, kun yritystä ostetaan pörssissä lähellä sille määrittelemääni käypää arvoa. Näiden osalta en odottele parempaa ostokohdetta. En ostaisi näitäkään yrityksiä, jos en odottaisi yrityksen pärjäävän vähintäänkin keskipitkällä aikavälillä (10v). Tiedostan kuitenkin että yksi tai useampi mahdollisesti realisoituva riski näiden yrityksen osalta on olemassa.

Näistä lähtökohdista laatuyritysten metsästykseen,

Arvo Laatu