Kategoriat
Mielipidekirjoitukset Sijoitusstrategia

Miksi en sijoita finanssisektorille?

Finanssisektori on kiehtonut sijoitusajatuksena jo pidemmän aikaa. Korot ovat olleet pitkään pohjalla, kurittaen sektorin korkosidonnaisia tuloja. Nähdäkseni korot eivät voi alentua nykyisistä merkittävästi. Ymmärrykseni mukaan toimiala kukoistaa korkeampien korkojen markkinaympäristössä.

Tällä simppelillä ajatusmallilla sektori kokonaisuudessaan nousisi korkojen mukana, ja toisaalta nykyinen tulostaso on pääasiassa taattu, olettaen että korot eivät tosiaan voi enää alentua. En kuitenkaan sijoita sektorille. Miksi?

Mitkä toimialat kuuluvat finanssisektoriin ja mikä niille on ominaista?

Pankit, vakuutuslaitokset, ja varainhoito. Pääomasijoitusyhtiöt varauksin jos omistusyrityksistä vain rajoitettua ja pinnallista tietoa. Lasken fintech-yritykset, kuten maksupalveluteknologioita tuottavat yritykset, pois finanssisektorilta ja ennemminkin finanssisektoria palvelevaan normaaliin liiketoimintaan. Tämä on oma jaotteluni, eikä se epäilemättä pidä vettä keskusteluissa muiden aiheeseen paremmin perehtyneiden kanssa. Tästä lisää toiste.

Finanssisektorin liiketoiminnalle ominaista on vahva riippuvuus 1) korkomarkkinaan, ja 2) muuhun rahoitus- ja sijoitusmarkkinaan, ml. osakkeet. Kaikilla yrityksillä on yksi tai useampi markkinariippuus, esim. öljyn hinta tai lopputuotteen kysyntämarkkina, mutta finanssisektorilla ne ovat kai pääasiassa nämä kaksi edellämainittua. Ja nämä ovat mahdottomia ennustaa. Oikeasti. Mahdottomia.

Kun toimialan tulokset ovat enemmän riippuvaisia markkinamuutoksista, kuin yrityksen liiketoiminnasta, on myös yrityksen tulostasoa mahdotonta ennustaa luotettavasti lyhyellä aikavälillä, ja vaikeaa myös pitkällä aikavälillä.

Rajoitteeni finanssisektorilla olevan sijoituskohteen analysoinnissa

Kun teen ensikatsaukseni ei-finanssisektorilla olevan yrityksen taloudellisiin lukuihin, prosessi on normaalisti melko suoraviivainen. Liikevaihto, liikevoitto, nettotulos. Taseen pitkäaikaiset & lyhytaikaiset aineelliset omaisuuserät, yrityksen velat, taseen kokonaissumma. Liiketoiminnan rahavirta ja investoinnit. Luvut ovat loogisesti kaikilla samassa järjestyksessä ja tarkoittavat lähtökohtaisesti samoja asioita. Toki yritykset kikkailevat numeroilla, mutta se ilmenee vasta myöhemmin tarkemmassa tarkastelussa.

Kun otan tarkasteluun finanssisektoriyrityksen taloudelliset luvut, törmään useaan eri “liikevaihtolukuun” (korkokate, palkkiotuotot, hankivakuutusnetto, sijoitustuoiminnan nettotuotot…). Tulospuoli on ymmärrettävissä, mutta ei selkeä. Tulevan arviointi on vaikeaa. Kulupuolikin vaikuttaa monimutkaisemmalta, mutta on silti luettavissa. Joskaan en koe pystyväni analysoimaan sektorille ominaisia arvonmuutoksia tuloksessa.

Taseen omaisuus on painajainen tarkastella: saamiset ja niiden laatu, arvopapereiden käyvät arvot… Liiketoiminnan rahavirta on usein hyvin epätasaista ja mahdotonta ennustaa, koska rahoitusvarojen arvonmuutokset eivät tule läpi kassavirtaan kuin vasta myydessä.

” If you owe the bank $100, that’s your problem. If you owe the bank $100 million, that’s the banks problem. “

Jean P. Getty

Myönnän. Paremmalla perehtymisellä finanssisektorin luvut ovat jokseenkin ymmärrettävissä. Kuitenkin, kun näen jossain maininnan “käyvästä arvosta”, meinaan antaa ylen. Vakuutusriski on oikea riski, vaikka sitä ei hyvinä aikoina tiedosteta. Mutta etenkin pankkien lainojen laatua, on amatöörisijoittajan mahdotonta arvioida. Mielestäni ammattianalyytikolla ei ole jauhot sen paremmin pussissa. Lainojen laadun tietää tosiasiassa vain ja ainoastaan pankki, senkin sisällä tieto löytyy hajautetusti, sekä pankin auditoija, joka sekin joutuu luottamaan pitkälti pankin sanomaan.

Ehkä olen vain finanssisektorin osalta rajoittunut poikkeus. Onneksi en ole velvoitettu sijoittamaan sektorille. There is plenty of fish in the sea…

Finanssisektorisijoitus ei tuo minulle tarvittavaa turvaa

… enkä tarkoita nyt vain paljon käyttämääni turvamarginaalia, jolla viittaan sijoituksen arvon ja hinnan erotuksen tuomaan turvaan. Finanssisektorisijoitus ei tuo minulle tarvittavaa turvaa, tai turvan tunnetta, jonka saan ns. normaaliyrityksen taseen pohjalta. Minun ei tarvitse saada ostettua yritystä halvemmalla kuin sen tasearvo, enkä sitä lähtökohtaisesti vaadikaan. Mutta ainakin tiedän kuinka paljon taseessa on oikeaa varallisuutta, ja pystyn arvioimaan yrityksen selviytymiskykyä taseen perusteella merkittävien ongelmien ilmetessä.

Uskon että pystyisin pääsemään sinuiksi yrityksen tulostasojen pitkäaikaisen ennustamisen vaikeudesta. Onhan se vaikeaa normaalissakin liiketoiminnassa. Nykyinen korkotaso tuo mielestäni erinomaisen pohjan finanssisektorisijoitukselle. En tee sijoituksia makroperustein, mutta mielestäni poikkeuksellisen matala korkotaso (“once in a lifetime”) antaa positiivisen ajurin korkojen noustessa, ja käytännössä pohjan korkoperusteiselle tulostasolle, koska korkojen alentuminen on nähdäkseni mahdottomuus. Mutta ihmeellisempiäkin asioita on nähty…

Jos tekisin sijoituksen finanssisektorille, tekisin sen yritykseen jossa pääomistaja on yrityksen johdossa, toiminut todella pitkäaikaisesti konservatiivisella otteella riskien suhteen. Yrityksellä pitäisi olla todella poikkeukselliset liiketoiminnan tuloksenteon edut ja sitäkin poikkeuksellisemman alhainen arvostus, jotta pääsisin luottolaaturiskistä yli. Enkä tiedä pääsisinkö sittenkään. Keskitetyn portfolioni omistukset (tavoite 3-5 osaketta) vaativat erityisen korkean turvamarginaalin. Vaikka haluan vaurastua mahdollisimman nopeasti, sitäkin tärkempää on vaurastua. Varmasti. Toistaen yhtä lempilainauksistani:

” To finish first, you must first finish. “

Juan M. Fangio

Ehkä pääsen vielä joskus sijoittamaan finanssisektorille. Mutta sitä ennen sijoitan liiketoimintoihin, jotka koen ymmärtäväni tarvittavalla tasolla.

Rajoittunein terveisin,

Arvo Laatu

Kategoriat
Sijoitusstrategia

Miten, mihin, ja milloin sijoitan osakesäästötililläni?

Aiemmin kirjoitin osakesäästötilin olevan todennäköisesti paras sijoitustili pitkäaikaiselle osakesijoittajalle. Tässä postauksessa kerron tarkemmin strategiastani osakesäästötilin sisällä sijoittaessani. Jaan mielipiteeni hyvän yrityksen tunnusmerkeistä, mutta en syvenny omaan yritysten arvonmäärittelyyni.

Lähtökohdista

Aika on rajallista. Työssäkäyvänä minulla ei ole rajattomasti aikaa sijoitustoiminnalle taloudellista vapautta etsiessäni. Joudun tekemään kompromisseja siinä mihin käytän aikani.

Olen luonteeltani hyvin analyyttinen. Jos kiinnostun aiheesta, kiinnostun siitä oikeasti. Käytän kaiken ylimääräisen aikani kiinnostuksen kohteeni syvälliseen ymmärtämiseen. Oli se sitten uusi harrastus, mielenkiintoinen historiallinen tapahtuma, tai vaikka uusi konsolipeli. Vaimokin muistuttelee aika ajoin.

Samoin perehdyin osakesijoittamiseen yhtenä taloudellisen vapauden tavoittelemisen keinoista. Aihe itsessään ei ollut mikään uusi. Olen koulutukseltani kauppatieteiden maisteri. En kuitenkaan koe saaneeni merkittävää hyötyä sijoitustoimintaan koulutuksestani. Opin ymmärtämään merkityksettömiä tilastoja, laskemaan täysin turhia tunnuslukuja kuten betaa… (varianssi ei ole riski, se on mahdollisuus!). Kirjanpidon ja tilinpäätösanalyysin kursseilta sain pohjaa yksittäisten yritysten taloudellisten lukujen tarkastelun aloittamiseksi. Mutta vain aloittamiseksi…

Keskitetty portfolio

“It is a mistake to think that one limits one’s risks by spreading too much much between enterprises about which one knows little and has no reason for special confidence… One’s knowledge and experience are definitely limited and there are seldom more than two or three enterprises at any given time in which I personally feel myself entitled to put full confidence.”

John Maynard Keynes

Minulle soveltuva suorien osakesijoituksien sijoitusstrategia on ehdottomasti keskitetty portfolio. Keskitetyn portfolion lisäksi koen että riittävä mahdollisten sijoitusten joukko on Helsingin pörssi. Sijoitusideoiden saaminen ja mahdollisten sijoitusten seuraaminen kotimarkkinoilta onnistuu osittain jo pitämällä silmät auki jokapäiväisessä elämässä. Toisaalta haluan myös investoida kotimaahani periaatesyistä.

Rajallisen tehtävään allokoitavan ajan vuoksi en voi seurata tiiviisti kymmeniä tai satoja yrityksiä. Sen sijaan yritän saada sijoitettuani salkkuni varallisuuden vain muutamaan yritykseen kerrallaan, ja seurata niitä hyvinkin tiiviisti. Kolmesta-viiteen yritystä on enemmän kuin tarpeeksi riskin hajauttamiseksi, mikäli tuntee yrityksensä hyvin. Tämä ei ole kuitenkaan sääntö, vaan enemmänkin suuntaviivaus. En jätä kuudetta sijoitusta tekemättä, mikäli kohde on yhtä laadukas kuin aiemmat viisi ja sitä tarjotaan vähintään yhtä edullisin ehdoin. Toisaalta en myy aiemmin hankittuja pois uuden idean tieltä, mikäli niiden sijoituskeissi on edelleen validi, eikä hintakaan ole merkittävästi yli oman arvioni yrityksen oikeasta arvosta.

Koen analyyttisen luonteeni tukevan keskitetyn portfolion strategiaa. Koska haluan luonnostaan paneutua kiinnostuksen kohteisiini syvällisesti, en olisi koskaan valmis sijoittamaan, mikäli oma analyysini jäisi pintaraapaisuksi. Saan kilpailuetua instituutionaalisia sijoittajia, ja analyytikkoja vastaan, koska en ole sidottu arvostamaan yrityksiä suhteessa toisiinsa. 50% verrokkiryhmää halvempi 1€ kolikko on mielestäni silti kallis, jos se maksaa 2€.

Mahdollisesti mielenkiintoisten yritysten tunnuspiirteitä

Time is the friend of the wonderful business, the enemy of the mediocre.

Warren E. Buffett

Laatuyritys omaa mielestäni muutamat tietyt ominaisuudet. Nämä ominaisuudet tekevät laatuyrityksestä täydellisiä pitkäaikaiselle sijoittajalle. Jos saan salkkuuni kolmekin laatuyritystä alennuksesta, olen tyytyväinen salkkuni hajautukseen. Keskivertoyrityksiä tarvitsisin useamman, mutta laatuyrityksen ominaisuudet tekevät siitä vähäriskisemmän sijoituskohteen pitkäaikaisesti. Olettaen että laadusta ei ole maksettu liikaa. Turvamarginaali ennen kaikkea.

Kilpailuetu

Laatuyrityksellä on vahva kilpailuetu muihin saman markkinan yrityksiin nähden. Kilpailuetu voi näkyä monella eri tavalla. Kulutustuotteissa se voi olla rikkomaton brändi, kuten Apple tai Marimekko.

Teknologiayrityksissä se voi olla pitkällä patentilla suojattu valmistus- tai ominaisuusetu, jota voidaan kaupallistaa “omalla monopoliasemalla” tai lisensoimalla teknologia muille toimijoille.

Niche-teollisuudessa se voi olla luonnollinen maantieteellinen monopoliasema. Kilpailuetu näkyy yleensä kilpailijoita parempana hinnoitteluvoimana, joka valuu mukavasti alariveille.

Vahva kassavirta

Laatuyrityksellä on vahva ja ennustettava kassavirta. Vahva kassavirta kertoo yrityksen tuloksen terveydestä. Kirjanpitokikkailuilla tuloslaskelmaa saa kaunisteltua vuositasolla, ja huonot vuodet voidaan piilottaa “kertaluontoisten kulujen” ja “oikaistujen tuloksien” taakse.

Kassavirta ei valehtele – se kertoo mistä rahaa valuu yritykseen sisään, ja mistä ulos. Ei sen enempää, ei sen vähempää. Yrityksen pitkäkatseista omistajaa kiinnostaa yrityksen tuottama kassavirta, joka valuu hänen taskuihinsa joko 1) osinkojen, 2) yrityksen omien osakkeiden oston, tai 3) kassavirralla kustannettujen kasvuinvestointejen kautta, jolla vastaavasti kasvatetaan tulevia kassavirtoja.

Hyvä johto investoi vain kannattavaan kasvuun

Ah, kannattavat kasvuinvestoinnit. Kolmas laatuyrityksen tunnusmerkki, oma ehdoton feivöritti, koska se kertoo useastakin asiasta. Se ilmenee usein ROIC%-luvusta (return on invested capital, %), jota Charlie Mungerkin on kommentoinut olevan sijoittajalle yrityksen tärkein tunnusluku. Jatkuvat kannattavat kasvuinvestoinnit kertovat yrityksen johdon laadusta. Hyvä yritysjohto osaa ensisijaisesti allokoida yrityksen varoja, ja toissijaisesti johtaa yrityksen operatiivista toimintaa. Molemmat ovat tärkeitä, mutta huono yritysjohtaja saa yrityksen tulevaisuuden kuralle nopeammin ja pitkäkestoisemmin missaamalla ensin mainitun.

Toisaalta kannattavat kasvuinvestoinnit kertovat yrityksen jatkuvista kasvumahdollisuuksista. Mikäli kasvuinvestoinnit pysyvät vähintään yhtä kannattavana, kuin yrityksen aiempi liiketoiminta, yrityksellä on todennäköisesti vielä aikaa kasvaa, ja siten kasvattaa omistajansa kukkaroa tyydyttävällä tavalla. Trendinomaisesti heikkenevä kasvuinvestointien kannattavuus kielii potentiaalisen kasvun tulevansa tiensä päähän.

Kun yritys pystyy investoimaan kannattavasti aiempia kassavirtojaan, omistajan näkökulmasta nämä varat sijoitetetaan hänen puolestaan reaali P/B ratiolla 1. Koitappa löytää laatuyritys tuolla hinnalla pörssistä johon sijoittaa, ja mieti seuraavan kerran kahdesti ennen kuin pyydät laatuyrityksen yhtiökokouksessa suurempaa osuutta yrityksen tuloksesta jaettavan osinkojen muodossa.

Tänään joudun tekemään kompromisseja myös sijoituksissani

Valitettavasti tänään elämme yhtä historian surkeimmista ajoista osakesijoittajan näkökulmasta. Osakkeiden hintakehitys on karannut käsistä, ja joukkona niitä arvostetaan reilusti korkeammalla kertoimella historialliseen keskiarvoonsa nähden. Se ei tarkoita etteikö hyviä sijoituskohteita voisi löytää, mutta se pienentää niiden löytämisen mahdollisuuksia merkittävästi.

Sain osakesäästötilille sijoitettavan perintövarallisuuden käyttööni kesäkuussa 2020. Osakkeiden hinnat olivat nousseet jo lähes maaliskuun 2020 “romahdusta” edeltäville tasoille. En löytänyt mitään ostettavaa. Jos jokin laatuyritys oli ollut ostohinnoissa maaliskuun pohjilla, se ei ollut sitä enää kesäkuussa.

Lähtökohtaisesti pyrin olemaan kärsivällinen ostojen kanssa, mutta 100% käteispositio usean vuoden oletuksella ei lämmitä. Laatuyrityksiä on vaikea löytää alennuksesta sijoittajalle hyvinäkään aikoina. Saadakseni varallisuutta sijoitettua, jouduin laajentamaan mahdollisten sijoitusten joukkoa ainakin hetkellisesti “laatua halvalla, omista pitkään”-ideologiastani, kohti “keskivertoa halvalla, omista kunnes arvo on realisoitunut lähelle omaa arviota yrityksen oikeasta arvosta”. Täältäkään on tänään vaikea löytää ostettavaa.

Viitekehys osakesijoituksien allokaatiolle

Koska en halua täyttää salkkuani keskivertoyrityksillä, määrittelin itselleni säännöt siitä, kuinka paljon salkun varallisuudesta voin sijoittaa “minkäkin laatuiseen yritykseen”, ja millä alennuksella omaan arviooni yrityksen oikeasta arvosta. Täten salkussa on aina käteistä laadukkaiden yritysten hankinnalle, kun tilaisuus siihen avautuu. Tämä viitekehys on ensimmäinen drafti, jota korjailen varmasti tulevina vuosina suuntaan tai toiseen.

Ostot, ylärajaan salkun varallisuudestaLaatuyrityksetKeskivertoyrityksetKeskivertoyritykset, riskinen
35%:iin asti-33%-33%-50%
50%:iin asti-33%-50%-67%
70%:iin asti-33%-67%N/A
85%:iin asti-50%N/AN/A
100%:iin asti-67%
N/AN/A
Salkun prosentuaalinen alennusvaatimus ja yritystyypin maksimiallokaatio.

Laatuyrityksen tunnuspiirteitä kuvailin aiemmassa kappaleessa. Kiteytettynä se omaa vahvan kilpailuedun, vahvan kassavirran, ja sillä on osaava johto, kannattavat kasvuinvestointimahdollisuudet. Tähän kategoriaan pääsee tänään vain muutamat yritykset Helsingin pörssistä.

Jokseenkin riskitön keskivertoyritys on estabiloitunut yritys, jonka voin olettaa näkyvän yrityskentässä vielä 10 vuoden kuluttua, mutta joka ei kuitenkaan täytä laatuyrityksen kriteerejä. Tähän kategoriaan pudonnee käytännössä ehkä noin puolet Helsingin pörssin päälistan yrityksistä. Jotain esimerkkejä: Aktia, Fiskars, Valmet, Stora Enso. Omasta salkusta Lehto Group pudonnee tähän kategoriaan myös, vaikka yrityksen viime vuosien korjausrakentamishankkeiden vaikeuksien vuoksi moni pudottaisi yrityksen kategoriaa alemmas. Onneksi voin tehdä omat kategorisointini. Lehto-sijoituksestani myöhemmin lisää.

Jokseenkin riskinen keskivertoyritys on aiemmasta derivoituna yritys, jolla on yksi tai useampi riski, jonka vuoksi yritys ei välttämättä näy yrityskentässä enää 10 vuoden kuluttua. Tähän kuuluu myös ehkä noin puolet Helsingin pörssin päälistasta. Esimerkkinä omasta salkusta: Componenta, joka on pieni sopimusvalmistaja metalliteollisuudessa, jolla riskinä esim. palveltavan teollisuuden siirtyminen pois Suomesta. Sisältää myös muita epävarmuustekijöitä. Lue lisää Componenta-sijoituksestani täältä.

Omistusten seuranta

Seuraan omistamiani yrityksiä hyvin tiiviisti. Luen kaikki yrityksen pörssitiedotteet ja seuraan uutisointia yrityksestä. Katson yrityksen tuottamat videot, markkinointimateriaalit ja kuuntelen toimitusjohtajan kommentit haastatteluissa. Luen analyytikkojen raportit, koska siellä on usein hyviä pointteja taustatiedoista, joita voin tarkastella itse syvemmin.

Katson myös analyytikon kootut arvaukset, eli ennustusosion, huvittuneena sanomalehden sarjakuvaosion tapaan. Ja ihan oikeasti vain huvittuakseni. Suositusten arvo on nolla, eikä se ole edes analyytikkojen syytä. Yritystä ei vain yksinkertaisesti voi arvostaa 12 kuukauden kiitoradalla. Sama kun koittaisi laskeutua jumbojetillä maantien ohituskaistalle. Sokkona.

Ennen kaikkea olen kiinnostunut tilinpäätöstiedotteiden taloudellisten lukujen kehityksestä. Toki luen myös kvartaaliraportit, koska niistä saa usein hyödyllistä lisätietoa esim. yrityksen hankkeiden etenemisestä, mutta en lue niitä luvut edellä. Seuraan myös lähimpien kilpailijoiden menestystä pintapuolisesti, saadakseni kuvan yritykseni liiketoimen kokonaismarkkinan kehityksestä.

Yritysten tulevaisuuden näkymät eivät muutu useita kertoja päivässä. Ne harvoin muuttuvat useita kertoja vuodessa. Ne eivät muutu, koska kuluttajaluottamus tai teollisuusindeksi on noussut tai laskenut. Ei, jos sijoituksien horisontti on omistajan tavoin lähtökohtaisesti pitkäkatseinen, yli syklien, tai ikuisesti. Spekuloijat spekuloikoon sydämensä kyllyyksiin. Harva jopa voitollisesti.

Koska sitten myyn?

Sijoitan laatuyrityksiin pitkäjänteisesti. Osta ja omista. Eli seuraa todella tarkasti, mutta reagoi vain ääritapauksissa. Jos omistamaani laatuyritystä ostetaan pörssistä naurettavan korkealla hinnalla – fine, myydään pois, koska varat saan sijoitettua varmasti tehokkaammin. Yritys menettää ainoan asiakkaansa, jonka liiketoimintaan koko arvonmääritykseni perustuu – fine, myydään pois, koska sijoituskeissi on oikeasti muuttunut. Koko liikevaihdon häviäminen on sijoitustoiminnassa riski. Yrityksen osakkeiden hinnan muutos ei ole riski – se on mahdollisuus – myydä todella kalliilla, ostaa todella halvalla, tai olla reagoimatta kokonaisuudessaan.

Keskivertoyritykset myyn herkemmin, hyvinkin riippuvaisesti siitä, saanko sijoitettua varat parempaan yritykseen, ja halvemmalla, aiemman kappaleen vaatimukset huomioiden. Suorittaakseni tällaisen vaihtotoimenpiteen, hintaeron tulee olla huomattava. Esim. nykyinen omistus +50% oikeasta arvosta, ja vaihtokohde -50%. En vexlaa pienillä eroilla, koska miellän sen treidaukseksi, josta aiheutuu turhia ylimääräisiä kuluja, ja koska yritysten arvonmääritys ei ole tarkkaa tiedettä. Jos vaihtelisin yrityksiä arvojakaumalla +10%/-10%, ottaisin merkittävän riskin, koska oman arvonmääritykseni tulisi olla melko tarkka. Ja realisoisin varman riskin myynti- ja ostokuluista. Usein.

Riskiset keskivertoyritykset myyn, kun yritystä ostetaan pörssissä lähellä sille määrittelemääni käypää arvoa. Näiden osalta en odottele parempaa ostokohdetta. En ostaisi näitäkään yrityksiä, jos en odottaisi yrityksen pärjäävän vähintäänkin keskipitkällä aikavälillä (10v). Tiedostan kuitenkin että yksi tai useampi mahdollisesti realisoituva riski näiden yrityksen osalta on olemassa.

Näistä lähtökohdista laatuyritysten metsästykseen,

Arvo Laatu

Kategoriat
Mielipidekirjoitukset

Vauhtisokeutta virtuaalivaluutoissa – Uudelleenpostaus 2017 näkemyksistäni

Joulukuun 2020 Bitcoin-rallin ihmettely vei minut takaisin vuoteen 2017, jolloin kirjoitin mielipidepostauksen toisella alustalla Bitcoinista ja virtuaalivaluutoista yleisesti. Samanlaista maniaa vaikuttaa olevan ilmoilla tänäänkin. Muistaako joku vielä tarinan tulppaaneista…?

Olen edelleen hyvin skeptinen näistä anarkistivaluutoista. En edelleenkään usko virtuaalivaluutoilla olevan tulevaisuutta ilman, että niitä hallitaan valtiotasolla. Kolme vuotta takaperin hehkutettiin, kuinka bitcoineilla voi maksaa jo valikoiduissa kaupoissa. Ehkä olen sokea, mutta kolme vuotta myöhemmin, enkä ole vielä tavannut ainuttakaan. Ja ennen kuin koen valuutan olevan käyttökelpoinen – sen tulee käydä maksuvälineenä kaikkialla.

Mielipidekirjoitus: Mahtava teknologia, arvoton valuutta (julkaistu 20.12.2017)

Oli pakko päästä kirjoittamaan hieman markkinoiden kuumimmasta aiheesta – Bitcoinista. On vähintäänkin huolestuttavaa katsoa hypetyksen aiheuttamaa nousukiitoa tälle upeaa teknologiaa käyttävälle virtuaalivaluutalle. Vieläkin huolestuttavampaa on lukea Sharevillen Bitcoin -keskustelua ja Bitcoinin jatkuvaan bullmarkkinaan uskojien kommentteja.

Uskovaisten perustelut sijoittamaansa kryptovaluuttaan ei perustu heidän omiin mielipiteisiinsä. Se ei perustu kryptovaluutan arvon tunnistamiseen. Se perustuu täysin silmittömän nousukiidon todistamisen aiheuttamaan sokeuteen.

Se, voinko katsoa tätä postausta kymmenen vuoden kuluttua ja todeta ylpeänä “told you so”, ei muuta aiemman lauseen totuusarvoa. Tämän hetken BTC-sijoittajat eivät sijoita järjellä, vaan toivolla paremmasta. Jos olen oikeassa, useat innokkaat sijoittajat tulevat poistumaan sijoitusmaailmasta, ainakin hetkellisesti, hävittyään koko sijoituspääomansa kryptovaluuttakriisin seurauksena.

Näkemykseni Bitcoinista ja muista virtuaalivaluutoista

Onko kryptovaluutan kannen alla pyörivä teknologia mullistava? Kyllä. Onko kryptovaluutalla mielestäni paikkansa globaalissa taloudessa lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä? Kyllä, ehdottomasti. Itseasiassa olen jopa sillä kannalla, että pidemmällä aikavälillä kryptovaluutta tulee kattamaan merkittävän osan käteismarkkinoista. Tuleeko Bitcoinin arvo nousemaan? Kyllä, ehdottomasti. Tuleeko Bitcoinin arvo putoamaan kuplan seurauksena? Kyllä, ehdottomasti. Kysymys on vain: “koska?”

Näen Bitcoinilla arvoa tulevaisuudessa. Arvo ei ole lähelläkään nykyistä markkina-arvoa kuvastavaa kurssia. Bitcoinin arvo on sen alkuperäisyydessä. Ne kryptoanarkistit, jotka valuutan ovat luoneet, tulevat pitämään Bitconin elossa ikuisesti. Bitcoin tulee mielestäni kuitenkin palaamaan vuosien takaiseen, mielestäni realistiseen, arvoonsa.

Bitcoinin arvo perustuu vain sen omistajien luottamukseen siihen, että kyseinen valuutta tulee korvaamaan, ainakin osittain, nykyiset fyysiset valtioiden hallinnoimat valuutat. Bitcoin ei tuota mitään lisäarvoa käyttäjilleen. Älä ymmärrä väärin, Bitcoinin teknologia luo merkittävää lisäarvoa globaalisti. Valitettavasti se teknologia ei vain mitenkään ole sidottu Bitcoiniin. Lisäksi tämä teknologia sellaisenaan aiheuttaa merkittäviä huolenaiheita, kuten transaktiokulujen nouseminen ja nykyisten varojen keskitetty jakautuminen vain pienelle osalle sijoittajaväestöä.

Bitcoin-teknologian arvo on merkittävä, mutta koska se on avoimeen lähdekoodiin perustuva, kuka tahansa voi parantaa sitä ja luoda uuden, paremman kryptovaluutan. Näen ongelman myös nykyisten kryptovaluuttojen sääntelyssä. Kryptovaluuttojen yksi merkittävistä tekijöistä on se, ettei sitä voida säännellä tehokkaasti. Tässä on merkittävä ristiriita. Mikäli sitä ei voida säännellä, varsinkin Bitcoinin osalta siis, kuinka se voisi saavuttaa reaalimarkkinaosuutensa käytettävyyden mittapuussa, jota sen nykyinen kurssi vastaa? Mielestäni ei mitenkään.

Lienen yksi harvoista nykyisten markkinoilla olevien kryptovaluuttojen totaaliskeptikoista. En ymmärrä, kuinka ihmiset eivät tajua Bitcoinin arvon olevan sen mullistavassa tekniikassa, johon sillä ei itsessään ole mitään omistussuhdetta avoimen lähdekoodinsa vuoksi. Uskon että kryptovaluutat tulevat markkinoilla alas ryminällä. Uskon kuplan puhkeavan lyhyellä aikavälillä, mutta valitettavasti uskon kurssinousun jatkuvan vieläkin jyrkempänä ennen totaalista luotonmenetystä ja kuplan puhkeamista. Uskon että ammatikseen sijoitustoimintaa aktiivisesti harrastavat ymmärtävät tämän, ja osaavat käyttää tilaisuuden hyödykseen. Itse en aio olla osana tätä skandaalia missään muodossa – en lyhyen aikavälin bullina, enkä laskusuhdannetta odottavana shorttaajana.

Näen kryptovaluuttojen tulevaisuuden rakentuvan nykyisten teknologioiden päälle, sääntelyn kautta, valtioiden luomana kryptovaluuttana. Anonymiteetti poistuu, niin kuin tekee nykyisetkin kryptovaluutat ainakin merkittävin osin, mutta teknologia jää. Toki teknologiaa parannetaan ja se tulee kehittymään itsessäänkin nykyisen hypetyksen ja vääjäämättömän laskun seurauksena.

Toivon, että jokainen kryptovaluuttaan sijoittanut harkitsee tarkasti tekemiensä sijoutuksien painoarvoa salkussaan, ja yrittää analysoida tilanteen omalla harkinnallaan, eikä nykyisen kurssikehityksen, tolkuttomien ja perustelemattomien väittämien perusteella.

Kategoriat
Sijoitusstrategia

Onko osakesäästötili on paras väline pitkäaikaiselle osakesijoittajalle?

Mikä on osakesäästötili?

Osakesäästötili on arvo-osuustiliä vastaava osakesijoitustili yksityishenkilöille, jonka sisällä voidaan ostaa ja myydä yritysten omistusosuuksia eli osakkeita. Osakesäästötilin mahdolliset myyntivoitot ja osingot jätetään verottamatta tilin sisällä. Toisin kuin arvo-osuustilillä, verotus tapahtuu vasta, kun osakesäästötililtä nostetaan rahaa. Tällöin käytetään normaalia pääomatuoton veroprosenttia 30%/34% osakesäästötilin voitoille, eli talletusten ja salkun nostoajankohdan markkina-arvon erotukselle.

Osakesäästötilin kautta sijoittava ei pääse hyödyntämään hankintameno-olettamaa pitkäaikaisille sijoituksilleen, jolla todellista myyntivoittoverotusta voidaan saada alennettua huomattavasti. Koska osakesäästötilin sisällä ei veroteta, hän ei myöskään pääse hyödyntämään veroetuja tappiollisista sijoituksistaan. Tähän on poikkeus: mikäli sijoittajan koko osakesäästötilisalkku on tappiolla, hän voi hyödyntää tappioita verotuksessaan myymällä tilin kaikki omistukset, ottamalla rahat ulos ja lopettamalla koko tilin.

Osakesäästötilin hyöty muodostuu verotuksen lykkääntymisestä tulevaisuuteen. Koska verotus tapahtuu vasta tililtä nostettaessa, pitkäkatseinen, osingot ja luovutusvoitot uudelleensijoittava sijoittaja, pääsee nauttimaan korkoa korolle -efektistä täysimääräisesti.

Korkoa korolle -efekti

Compound interest is the 8th wonder of the world. He who understands it, earns it – he who doesn’t, pays it.

Albert Einstein

Korkoa korolle -efekti on monelle tuttu, mutta harva oikeasti ymmärtää sen merkityksen. Ihmiset ovat luonnostaan lyhytkatseisia. Efektin merkitys selkenee parhaiten pitkäaikaisen sijoittajan tuottoja havainnoivasta kuvaajasta.

Aloitussumma on 10 000€. Kuvaajan ainut muuttuja on salkun vuosituottojen uudellensijoitus (0% vs. 100%), ja vakioina käytetään historiallista keskiarvoa markkinatuotoille inflaatiokorjattuna (7%). Kaikki esimerkin luvut aloitussummasta poiketen ovat bruttolukuja, eli summat ennen veroja.

Ensimmäisenä vuonna salkku tuottaa 700€. Kalle Kuluttaja käyttää tuottonsa vuosittain elintasonsa ylläpitämiseen, hänen salkkunsa arvo 50 vuoden kuluttua on 10 000€, ja se tuottaa vuosittain edelleen 700€. Kalle on käyttänyt salkun tuottoja 50 vuoden aikana 35 000€. Kalle on iloinen ja toteaa että “kauppa se on mikä kannattaa”.

Yrjö Ymmärtäväinen on kuitenkin hieman fiksumpi. Hän ymmärtää korkoa korolle -efektin. Myös Yrjö saa ensimmäisenä vuonna 700€ tuottoa. Hän kuitenkin sijoittaa salkun vuosittaiset tuotot uudelleen. Yrjön salkun arvo 50 vuoden kuluttua on 294 570€. Yrjön salkku tuottaa 50 vuoden kuluttua 19 271€ vuositasolla. Yrjö on astetta iloisempi ja opettaa lapsenlapsilleen korkoa korolle -efektistä.

Ossi Osakepoimija on Yrjön lapsenlapsi. Hän ymmärtää korkoa korolle -efektin, ymmärtää bisneksen päälle ja osaa arvostaa yrityksiä keskimääräistä paremmin. Hän ymmärtää osakkeiden olevan osuuksia yrityksen liiketoiminnasta – ei lottokuponkeja – ja sijoittaa yrityksiin kun hinnat ovat alle niiden todellisten arvon. Hän saavuttaa 15% keskimääräisen vuosittaisen tuoton.

Ossilla menee 50 vuoden kuluttua vieläkin astetta lujempaa. Ossin salkun arvo 50 vuoden kuluttua on 10 836 574€. Ossin salkku tuottaa 50 vuoden jälkeen vuosittain 1 413 466€. Hän ei ole stressannut vuosituotoistaan vuosikymmeniin.

Mitä merkitystä tällä on osakesäästötilin kannalta?

Osakesäästötilin verotuksen lykkäyksellä nostohetkeen on merkittävä hyöty pitkäaikaiselle osakesijoittajalle. Hän pääsee nauttimaan korkoa korolle -efektistä täysimääräisesti, kun verottaja ei käy nappaamassa palaa juustosta joka vuosi. On tärkeää, että juusto sijoitetaan uudelleen täysimääräisesti.

Alla olevassa kuvassa vertailtu verottajan vuosittaisten maistiaisten vaikutusta pitkäaikaisen sijoittajan pitkäaikaiseen tuottoon. Oletetaan sijoittajan nauttivan edelleen keskimääräistä 7% vuosituottoa. Oletetaan myös että tämä 7% vuosituotto muodostuu puoliksi osinkotuotosta (verotetaan @ 25,5%), ja puoliksi myyntivoitoista (verotetaan @ 30%) – eli keskimäärin 27,75% verokanta vuosittaisista tuotoista.

Arvo-osuustilillä on 50 vuoden kuluttua 117 856€. Osakesäästötilillä 294 570€. On tärkeää huomioida, että arvo-osuustilillä on 50 vuoden kuluttua vähemmän jäljellä olevaa verotettavaa tuloa, koska tuloja on verotettu osittain jo matkan varrella. Esimerkin vuoksi yksinkertaistetaan, ja oletetaan että 50 vuoden kuluttua mitään verotettavaa ei enää ole. Osakesäästötilin kertyneistä voitoista tulee verottaa suurin osa 34%-kannalla, mikäli salkku tyhjennettäisiin 50 vuoden kuluttua. Esimerkin vuoksi verotetaan koko summa 34%-kannalla.

  • Arvo-osuustilin loppusumma 50v jälkeen (optimistinen verotus)
    • 117 856€
  • Osakesäästötilin loppusumma 50v jälkeen (yliverotettu kokonaan 34% -kannalla)
    • 187 816€

HUOM: Tämä esimerkki AOT:n ja OST:n verotuksesta ei ole täydellinen. Sen tarkoitus on illustroida verotuksen vaikutusta korkoa korolle -efektiin pitkässä juoksussa. AOT:n verotusta suhteessa OST:hen on mahdoton arvioida tarkasti, koska:

  • AOT:lla voidaan hyödyntää hankintameno-olettamaa pitkäaikaisten omistuksien verotuksessa (voidaan päästä reilusti alle 30% luovutusvoittoveroon)
  • AOT:n tuottojen jakauma osinkojen ja luovutusvoittojen kesken on mahdoton arvioida etukäteen
Kenelle osakesäästötili sopii parhaiten?

Loppuen lopuksi sen, kumpi sijoitustili on parempi sinulle, ratkaisee sijoituksiesi tulokset. Valitettavasti ne eivät ole tiedossa etukäteen.

Lähtökohtaisesti osakesäästötili on parempi varallisuuden keräysvaiheessa olevalle, pitkäaikaiselle osakesijoittajalle, joka sijoittaa luovutusvoittonsa ja osinkonsa uudelleen täysimääräisesti. Se on parempi myös sijoittajalle, joka muuttaa salkkunsa sisältöä sen verran usein, että ei pääsisi hyötymään hankintameno-olettamasta täysimääräisesti.

Arvo-osuustili on lähtökohtaisesti parempi sijoittajalle, joka ei ole enää varallisuuden keräysvaiheessa, vaan nauttii jo omistuksiensa jakamia osinkoja pääomaverotusta pienemmällä osinkoverotuksella. Se on parempi myös pitkäaikaisille sijoituksille yrityksiin, jotka eivät maksa osinkoja, vaan kasvattavat liiketoimeaan tai ostavat omia osakkeitaan – kasvattaen siten nykyisten omistajien omistussuhdetta.

Mihin Arvo tähtää?

Arvo Laatu uskoo aiemman esimerkin Ossi Osakepoimijan olevan velho sijoituksissaan (“Wizard of OMX Helsinki”). Arvo uskoo osaavansa arvostaa yrityksiä huomattavasti keskimääräistä (Yrjö) paremmin, ja saavuttavansa Ossin kaltaisia tuottoja onnistuneella osakepoiminnalla (15% p.a.). Arvo ei ole kuitenkaan varma osaamisestaan. Arvo yhdessä kaikkien muiden osakepoimijoiden kanssa luulee voittavansa markkinat 90% varmuudella. Mikä on matemaattinen mahdottomuus. Hän voi olla varma osaamisestaan vasta 50 vuoden kuluttua. Siihen asti tuuri voi häntä koijata – suuntaan tai toiseen.

Koska en voi olla varma omasta osaamisestani osakepoiminnassa, sijoitan suuren osan pääomastani seuraten Yrjöä. Tähdäten keskimääräiseen markkinatuottoon, oletettavasti n. 7% p.a. Voisin saavuttaa tämän suorilla osakesijoituksilla, ostaen satoja eri yritystä maailmanlaajuisesti, mutta saavutan saman huomattavasti helpommin ostamalla indeksirahastoja. Tästä lisää omassa postauksessaan myöhemmin.

Koska olen kuitenkin toiveikas osaamisestani osakepoiminnan saralla – sijoitan könttäsumman osakesäästötilin kautta osakemarkkinalle. Pyrin saavuttamaan 15% keskimääräisen vuosittaisen tuoton seuraavan 50 vuoden aikana tälle salkulle. Sijoitan osakesäästötilin kautta arvo-osuustilin sijaan, koska olen vasta kerryttämässä varallisuutta, ja haluan painottaa varallisuuden kerrytyksen nopeutta lopullisen varallisuuden vuosittaisen verotuksen hinnalla.

Kerron tarkemmin osakesijoitusstrategiastani osakesäästötilin sisällä myöhemmässä postauksessa.

Hyvää Joulua kaikille toivottaen,

Arvo Laatu

Kategoriat
Mielipidekirjoitukset Sijoitusstrategia

Miksi maksan opintolainani pois etuajassa?

Olen iloinen, että sain useita kommentteja Sharevillen puolella liittyen ensimmäiseen blogipostaukseeni. Suurin osa kommenteista liittyi suunnitelmaani maksaa opintolainani pois ennenaikaisesti. Siihen varatut varathan voisi sijoittaa melko riskittömästi, koska opintolainan ehdot ovat edulliset. Olen osittain samaa mieltä, mutta velkasijoittaminen on silti monimutkainen asia. Yritän avata tässä postauksessa hieman ajatusmaailmaani velkasijoittamisesta yleisesti, mutta myös tarkentaa suunnitelmiani opintolainan ennenaikaisesta pois maksamisesta.

Miksi opintolaina voi olla erinomainen sijoituslaina?

“Using leverage can produce superior results when the going is good, but it can wipe you out when events fail to conform to your expectations. One of the hardest things to judge is what level of risk is safe. There are no universally valid yardsticks; each situation needs to be judged on its own merit. In the final analysis you must rely on your instincts for survival.”

George Soros

Jos minun pitäisi valita jokin lainatyyppi sijoituslainaksi – se olisi opintolaina. Opintolainan ehdot ovat yleisesti erinomaiset sen ottajalle. Maltillinen marginaali. Pitkä maksuaika. Vakuudeton. Jos sijoittaisin tänään opintolainani rahallisen määrän indeksiin, ja vuoden päästä indeksi olisi -50%, pankki ei soittelisi perään.

Toisaalta indeksi voisi olla muutaman vuoden kuluttua myös +50%. Opintolainan sijoittaneen on helppo hymyillä nousumarkkinan jälkeen. Hänellä on vaihtoehto myydä pois lainan osuus, maksaa laina pois, ja jättää “ilmainen” 50% osuus kerryttämään eläkettä. Tähän väliin disclaimer: toisin kuin viimeiset kymmenen vuotta on monille valitettavasti näyttänyt “uutena totuutena”- aina ei mennä ylöspäin.

Tämän hetkisellä korkotasolla voi säästötileiltä saada jopa korkeampaa korkoa, kuin mitä itse opintolainastaan maksaa. Tätä spreadia voi toki hyödyntää käytännön riskittömästi, mutta marginaalit ovat hyvin pieniä.

Opintolainan käyttäminen sijoituslainana on jokaisen henkilökohtainen päätös. Lainarahalla sijoittaminen paisuttaa markkinan tuottoja, mutta se yhtälailla paisuttaa myös markkinan tappiota. Opintolaina ei ole sijoituslainana aggressiivisemmasta päästä sen edullisten ehtojen vuoksi, mutta opintolainasijoittaminen ei ole silti ilmainen lounas. Markkinat voivat pysyä tällä hintatasolla seuraavat 17 vuotta, kuten se on monesti tehnyt aiemminkin. Tällöin opintolainan sijoittaminen maksaa sijoittajalleen korkojen ja lainan hoitokulujen verran.

Vanhempi kuva DJIA-indeksin hintakehityksestä kertoo tarpeellisen sivuttaisien markkinoiden potentiaalisista kestoista.
Velkasijoittamisesta

“To finish first, you must first finish.”

Juan Manual Fangio

On vaikea mennä konkurssiin jos ei ole velkaa. Itseasiassa se on mahdotonta. 100% konkursseista johtuu velasta. Sekä yrityksien, että yksityishenkilöiden osalta. Jos vältän velan, vältän pääoman täysimääräisen tuhoutumisen. Tämä on vaatimus taloudellisen vapauden saavuttamiseksi.

Velkavipu on vaarallinen instrumentti markkinoilla, joissa osallistujien käyttäytymistä ajaa enemmän uutisotsikot ja markkinan aiempi käyttäytymishistoria, kuin niiden yritysten taloudellinen kehitys, joita markkinoilla kaupan olevat fraktionaaliset omistusosuudet edustavat.

Argumenttina velkavivun puolesta saattaa kuulla sanottavan, että käyttäväthän yrityksetkin velkavipua operaatioissaan. Muutama ongelma. Yritykset osaavat käyttää velkavipuaan keskimäärin paremmin kuin sijoittaja, koska he tuntevat mitä yrityksen taloudessa oikeasti tapahtuu. Sijoittaja pääasiassa spekuloi lyhyen tähtäimen muutoksia.. eikä edes yrityksen taloudessa, vaan osakemarkkinoiden hintakehityksen osalta. Toiseksi – yrityksetkään eivät ole immuuneja velkavivusta johtuville ongelmille.

This time it’s different, 2020 version (nollakorot)

Nykyisessä talousympäristössä, jossa korot ovat olleet historiallisesti kroonisen alhaisia, ja jossa korona-pandemian vuoksi yrityksiä ei kirjaimellisesti voida hakea konkurssiin, muutoin kuin yrittäjän itsensä toimesta, velkavivun vaarat ovat suuremmat kuin koskaan.

“This time it’s different – korot eivät tule nousemaan ainakaan kymmeneen vuoteen, koska…”. WHAT? Millä perusteella? Kukaan ei tiedä miten korot tulevat käyttäytymään tulevaisuudessa. Ei edes ne henkilöt Fedissä tai EKP:ssa, jotka asettavat ohjauskorkoja. Emme voi ennustaa inflaation kehitystä. Jos inflaatio nousee 5%-vuositasolle, veikkaisin, että emme elä enää nollakorkoympäristössä. Tästä voi myös päätellä kääntäen, että emme voi tietää, että korot nousisivat. Ne voivat toki pysyä nollassa seuraavat 10 tai 20 vuotta. Mutta rohkenen sanoa, että reilusti alemmas ne eivät enää laske.

Arvolla on asiaa nollakorkomaailman kuolevaisuudesta.

Hypoteettisesti – oletetaan että korot nousevat 5%-tasolle nopeasti. Kuinka markkinat reagoivat osakkeiden hintoihin, kun lainamarkkinalta saa jälleen positiivista tuottoa? Olemme varmasti kaikki samaa mieltä siitä, että osakkeiden hinnat tulevat alas.

Okei – no entäs jos sijoitan opintolainaani vastaavan summan tänään indeksiin, ja korot nousevat 5%:iin? Se “varma ilmainen lounas” ei enää ollutkaan ilmainen lounas. Historiallisesti pääsemme uudelleen nolla- tai negatiivisen koron ympäristöön ehkä n. 80 vuoden kuluttua. 80 pitkää vuotta aikaa maksaa korkeampia korkoja opintolainasta. Toki yrityksen arvot kasvavat vuosittain, ja esimerkki on kärjistetty, mutta lyhyessä ja keskipitkässä juoksussa (1-25 vuotta) tuotot voivat jäädä negatiiviseksi.

Pointtini ei ole sanoa että velkasijoittaminen olisi pahasta. Pointtini on tuoda esiin se, että velkasijoittaminen edes edullisella opintolainalla ei ole varmaa tuottoa. Varsinkaan nykyisessä, erittäin poikkeuksellisessa markkinaympäristössä.

Sijoittaisinko koskaan velkarahaa osakeindeksiin?

“For an individual investor, debt can be disastrous, making it even harder to stay in the game – both financially and emotionally – when the market turns against you.”

Guy Spier

En ole niin negatiivinen opintolainan sijoittamiseen, kuin ensimmäinen postaukseni, vastaukseni kommentteihin sharevillessä, tai ensimmäiset kappaleet saattavat antaa ymmärtää.

Yritän olla ottamatta markkinanäkemystä, mutta osakkeiden hinnat ovat tänään keskimäärin paljon normaalia korkeammalla. Näen paljon katalysaatoreita keskimääräisten arvostustasojen korjaantumiseksi historiallisiin normeihin, enkä näe yhtäkään jolla voisi perustella nykyiset arvostustasot pitkäkestoisesti. Täten en sijoita yksittäistä suurempaa summaa indekseihin tänä päivänä. Varsinkaan velkarahalla.

Mikäli markkinoiden arvostustasot korjaantuvat reilusti alle historiallisten keskiarvojensa, voin sijoittaa opintolainani maksua varten säästetyt varat osakeindekseihin. Tällöin hyväehtoisen velkavivun, kuten opintolainan, sijoittaminen voidaan jopa Arvon mielestä perustella hyvin mielin. Tämän päivän markkinatasoilla se on nähdäkseni vain vaarallista.

Kuinka säästän opintolainan ennenaikaista maksua varten?

Opintolainani lyhennykset juoksevat jo kuukausittain perivän pankin toimesta. Lyhennän lainaa n. 110€ kuukausittain. Koska muu asiakkuuteni on toisessa pankissa, eivätkä pankit suostu siirtämään opintolainoja keskenään, saan maksaa tästä huvista 7,50€ kuukaudessa. Lisäksi puolivuosittain maksan kertyneen koron summan kuukausimaksun yhteydessä.

Lainalyhennyksen ja siihen liittyvien lisämaksujen lisäksi säästän palkastani tänään kuukausittain opintolainan maksua varten noin 500€. Lisäksi olen budjetoinut lainan maksua varten myös seuraavan kahden kevään tulosbonukset, jotka ovat vuosittain keskimäärin nettona arviolta 5000€. Täten oletan saavuttavani opintolainan maksuun vaaditun rahasumman seuraavan 18kk kuluessa. Siihen asti rahat säästetään parasta korkoa tarjoavalle säästötilille. Tänään 8.12.2020 se on Svea Ekonomi @ 0,80%/v. Samalla tilillä makuutan osakesäästötilille tarkoitettuja varoja, joita en ole vielä saanut sijoitetuksi.

Kirjoitan myöhemmin auki oman talouteni, kuinka paljon säästän mihinkin tarkoitukseen kuukausittain tänään, ja kuinka se muuttuu opintolainan maksettuani. Kirjoitan lähiviikkoina myös yksityiskohtaisen postauksen sijoitusstrategiastani. Voi olla, että joudun jakamaan jälkimmäisen useaan osaan.

Toivottavasti tämä postaus selvensi kantaani opintolainan sijoittamisesta, ja velkasijoittamisesta ylipäätään. Mikäli olet eri mieltä kanssani – hyvä! – jatketaan keskustelua Sharevillen puolella. En väitä olevani oikeassa, vaikka saatankin argumentoida kärkkäästi. Se on vain luonteeni. Mutta sijoitan omat rahani oman analyysini perusteella. Mahdollisimman riskittömästi. Tai ainakin välttäen turhat riskit.

Varovasti liikenteessä,

Arvo Laatu