Kategoriat
Mielipidekirjoitukset Sijoitusstrategia

Miksi en sijoita finanssisektorille?

Finanssisektori on kiehtonut sijoitusajatuksena jo pidemmän aikaa. Korot ovat olleet pitkään pohjalla, kurittaen sektorin korkosidonnaisia tuloja. Nähdäkseni korot eivät voi alentua nykyisistä merkittävästi. Ymmärrykseni mukaan toimiala kukoistaa korkeampien korkojen markkinaympäristössä.

Tällä simppelillä ajatusmallilla sektori kokonaisuudessaan nousisi korkojen mukana, ja toisaalta nykyinen tulostaso on pääasiassa taattu, olettaen että korot eivät tosiaan voi enää alentua. En kuitenkaan sijoita sektorille. Miksi?

Mitkä toimialat kuuluvat finanssisektoriin ja mikä niille on ominaista?

Pankit, vakuutuslaitokset, ja varainhoito. Pääomasijoitusyhtiöt varauksin jos omistusyrityksistä vain rajoitettua ja pinnallista tietoa. Lasken fintech-yritykset, kuten maksupalveluteknologioita tuottavat yritykset, pois finanssisektorilta ja ennemminkin finanssisektoria palvelevaan normaaliin liiketoimintaan. Tämä on oma jaotteluni, eikä se epäilemättä pidä vettä keskusteluissa muiden aiheeseen paremmin perehtyneiden kanssa. Tästä lisää toiste.

Finanssisektorin liiketoiminnalle ominaista on vahva riippuvuus 1) korkomarkkinaan, ja 2) muuhun rahoitus- ja sijoitusmarkkinaan, ml. osakkeet. Kaikilla yrityksillä on yksi tai useampi markkinariippuus, esim. öljyn hinta tai lopputuotteen kysyntämarkkina, mutta finanssisektorilla ne ovat kai pääasiassa nämä kaksi edellämainittua. Ja nämä ovat mahdottomia ennustaa. Oikeasti. Mahdottomia.

Kun toimialan tulokset ovat enemmän riippuvaisia markkinamuutoksista, kuin yrityksen liiketoiminnasta, on myös yrityksen tulostasoa mahdotonta ennustaa luotettavasti lyhyellä aikavälillä, ja vaikeaa myös pitkällä aikavälillä.

Rajoitteeni finanssisektorilla olevan sijoituskohteen analysoinnissa

Kun teen ensikatsaukseni ei-finanssisektorilla olevan yrityksen taloudellisiin lukuihin, prosessi on normaalisti melko suoraviivainen. Liikevaihto, liikevoitto, nettotulos. Taseen pitkäaikaiset & lyhytaikaiset aineelliset omaisuuserät, yrityksen velat, taseen kokonaissumma. Liiketoiminnan rahavirta ja investoinnit. Luvut ovat loogisesti kaikilla samassa järjestyksessä ja tarkoittavat lähtökohtaisesti samoja asioita. Toki yritykset kikkailevat numeroilla, mutta se ilmenee vasta myöhemmin tarkemmassa tarkastelussa.

Kun otan tarkasteluun finanssisektoriyrityksen taloudelliset luvut, törmään useaan eri “liikevaihtolukuun” (korkokate, palkkiotuotot, hankivakuutusnetto, sijoitustuoiminnan nettotuotot…). Tulospuoli on ymmärrettävissä, mutta ei selkeä. Tulevan arviointi on vaikeaa. Kulupuolikin vaikuttaa monimutkaisemmalta, mutta on silti luettavissa. Joskaan en koe pystyväni analysoimaan sektorille ominaisia arvonmuutoksia tuloksessa.

Taseen omaisuus on painajainen tarkastella: saamiset ja niiden laatu, arvopapereiden käyvät arvot… Liiketoiminnan rahavirta on usein hyvin epätasaista ja mahdotonta ennustaa, koska rahoitusvarojen arvonmuutokset eivät tule läpi kassavirtaan kuin vasta myydessä.

” If you owe the bank $100, that’s your problem. If you owe the bank $100 million, that’s the banks problem. “

Jean P. Getty

Myönnän. Paremmalla perehtymisellä finanssisektorin luvut ovat jokseenkin ymmärrettävissä. Kuitenkin, kun näen jossain maininnan “käyvästä arvosta”, meinaan antaa ylen. Vakuutusriski on oikea riski, vaikka sitä ei hyvinä aikoina tiedosteta. Mutta etenkin pankkien lainojen laatua, on amatöörisijoittajan mahdotonta arvioida. Mielestäni ammattianalyytikolla ei ole jauhot sen paremmin pussissa. Lainojen laadun tietää tosiasiassa vain ja ainoastaan pankki, senkin sisällä tieto löytyy hajautetusti, sekä pankin auditoija, joka sekin joutuu luottamaan pitkälti pankin sanomaan.

Ehkä olen vain finanssisektorin osalta rajoittunut poikkeus. Onneksi en ole velvoitettu sijoittamaan sektorille. There is plenty of fish in the sea…

Finanssisektorisijoitus ei tuo minulle tarvittavaa turvaa

… enkä tarkoita nyt vain paljon käyttämääni turvamarginaalia, jolla viittaan sijoituksen arvon ja hinnan erotuksen tuomaan turvaan. Finanssisektorisijoitus ei tuo minulle tarvittavaa turvaa, tai turvan tunnetta, jonka saan ns. normaaliyrityksen taseen pohjalta. Minun ei tarvitse saada ostettua yritystä halvemmalla kuin sen tasearvo, enkä sitä lähtökohtaisesti vaadikaan. Mutta ainakin tiedän kuinka paljon taseessa on oikeaa varallisuutta, ja pystyn arvioimaan yrityksen selviytymiskykyä taseen perusteella merkittävien ongelmien ilmetessä.

Uskon että pystyisin pääsemään sinuiksi yrityksen tulostasojen pitkäaikaisen ennustamisen vaikeudesta. Onhan se vaikeaa normaalissakin liiketoiminnassa. Nykyinen korkotaso tuo mielestäni erinomaisen pohjan finanssisektorisijoitukselle. En tee sijoituksia makroperustein, mutta mielestäni poikkeuksellisen matala korkotaso (“once in a lifetime”) antaa positiivisen ajurin korkojen noustessa, ja käytännössä pohjan korkoperusteiselle tulostasolle, koska korkojen alentuminen on nähdäkseni mahdottomuus. Mutta ihmeellisempiäkin asioita on nähty…

Jos tekisin sijoituksen finanssisektorille, tekisin sen yritykseen jossa pääomistaja on yrityksen johdossa, toiminut todella pitkäaikaisesti konservatiivisella otteella riskien suhteen. Yrityksellä pitäisi olla todella poikkeukselliset liiketoiminnan tuloksenteon edut ja sitäkin poikkeuksellisemman alhainen arvostus, jotta pääsisin luottolaaturiskistä yli. Enkä tiedä pääsisinkö sittenkään. Keskitetyn portfolioni omistukset (tavoite 3-5 osaketta) vaativat erityisen korkean turvamarginaalin. Vaikka haluan vaurastua mahdollisimman nopeasti, sitäkin tärkempää on vaurastua. Varmasti. Toistaen yhtä lempilainauksistani:

” To finish first, you must first finish. “

Juan M. Fangio

Ehkä pääsen vielä joskus sijoittamaan finanssisektorille. Mutta sitä ennen sijoitan liiketoimintoihin, jotka koen ymmärtäväni tarvittavalla tasolla.

Rajoittunein terveisin,

Arvo Laatu