Kategoriat
Mielipidekirjoitukset Sijoitusstrategia

Miksi en sijoita finanssisektorille?

Finanssisektori on kiehtonut sijoitusajatuksena jo pidemmän aikaa. Korot ovat olleet pitkään pohjalla, kurittaen sektorin korkosidonnaisia tuloja. Nähdäkseni korot eivät voi alentua nykyisistä merkittävästi. Ymmärrykseni mukaan toimiala kukoistaa korkeampien korkojen markkinaympäristössä.

Tällä simppelillä ajatusmallilla sektori kokonaisuudessaan nousisi korkojen mukana, ja toisaalta nykyinen tulostaso on pääasiassa taattu, olettaen että korot eivät tosiaan voi enää alentua. En kuitenkaan sijoita sektorille. Miksi?

Mitkä toimialat kuuluvat finanssisektoriin ja mikä niille on ominaista?

Pankit, vakuutuslaitokset, ja varainhoito. Pääomasijoitusyhtiöt varauksin jos omistusyrityksistä vain rajoitettua ja pinnallista tietoa. Lasken fintech-yritykset, kuten maksupalveluteknologioita tuottavat yritykset, pois finanssisektorilta ja ennemminkin finanssisektoria palvelevaan normaaliin liiketoimintaan. Tämä on oma jaotteluni, eikä se epäilemättä pidä vettä keskusteluissa muiden aiheeseen paremmin perehtyneiden kanssa. Tästä lisää toiste.

Finanssisektorin liiketoiminnalle ominaista on vahva riippuvuus 1) korkomarkkinaan, ja 2) muuhun rahoitus- ja sijoitusmarkkinaan, ml. osakkeet. Kaikilla yrityksillä on yksi tai useampi markkinariippuus, esim. öljyn hinta tai lopputuotteen kysyntämarkkina, mutta finanssisektorilla ne ovat kai pääasiassa nämä kaksi edellämainittua. Ja nämä ovat mahdottomia ennustaa. Oikeasti. Mahdottomia.

Kun toimialan tulokset ovat enemmän riippuvaisia markkinamuutoksista, kuin yrityksen liiketoiminnasta, on myös yrityksen tulostasoa mahdotonta ennustaa luotettavasti lyhyellä aikavälillä, ja vaikeaa myös pitkällä aikavälillä.

Rajoitteeni finanssisektorilla olevan sijoituskohteen analysoinnissa

Kun teen ensikatsaukseni ei-finanssisektorilla olevan yrityksen taloudellisiin lukuihin, prosessi on normaalisti melko suoraviivainen. Liikevaihto, liikevoitto, nettotulos. Taseen pitkäaikaiset & lyhytaikaiset aineelliset omaisuuserät, yrityksen velat, taseen kokonaissumma. Liiketoiminnan rahavirta ja investoinnit. Luvut ovat loogisesti kaikilla samassa järjestyksessä ja tarkoittavat lähtökohtaisesti samoja asioita. Toki yritykset kikkailevat numeroilla, mutta se ilmenee vasta myöhemmin tarkemmassa tarkastelussa.

Kun otan tarkasteluun finanssisektoriyrityksen taloudelliset luvut, törmään useaan eri “liikevaihtolukuun” (korkokate, palkkiotuotot, hankivakuutusnetto, sijoitustuoiminnan nettotuotot…). Tulospuoli on ymmärrettävissä, mutta ei selkeä. Tulevan arviointi on vaikeaa. Kulupuolikin vaikuttaa monimutkaisemmalta, mutta on silti luettavissa. Joskaan en koe pystyväni analysoimaan sektorille ominaisia arvonmuutoksia tuloksessa.

Taseen omaisuus on painajainen tarkastella: saamiset ja niiden laatu, arvopapereiden käyvät arvot… Liiketoiminnan rahavirta on usein hyvin epätasaista ja mahdotonta ennustaa, koska rahoitusvarojen arvonmuutokset eivät tule läpi kassavirtaan kuin vasta myydessä.

” If you owe the bank $100, that’s your problem. If you owe the bank $100 million, that’s the banks problem. “

Jean P. Getty

Myönnän. Paremmalla perehtymisellä finanssisektorin luvut ovat jokseenkin ymmärrettävissä. Kuitenkin, kun näen jossain maininnan “käyvästä arvosta”, meinaan antaa ylen. Vakuutusriski on oikea riski, vaikka sitä ei hyvinä aikoina tiedosteta. Mutta etenkin pankkien lainojen laatua, on amatöörisijoittajan mahdotonta arvioida. Mielestäni ammattianalyytikolla ei ole jauhot sen paremmin pussissa. Lainojen laadun tietää tosiasiassa vain ja ainoastaan pankki, senkin sisällä tieto löytyy hajautetusti, sekä pankin auditoija, joka sekin joutuu luottamaan pitkälti pankin sanomaan.

Ehkä olen vain finanssisektorin osalta rajoittunut poikkeus. Onneksi en ole velvoitettu sijoittamaan sektorille. There is plenty of fish in the sea…

Finanssisektorisijoitus ei tuo minulle tarvittavaa turvaa

… enkä tarkoita nyt vain paljon käyttämääni turvamarginaalia, jolla viittaan sijoituksen arvon ja hinnan erotuksen tuomaan turvaan. Finanssisektorisijoitus ei tuo minulle tarvittavaa turvaa, tai turvan tunnetta, jonka saan ns. normaaliyrityksen taseen pohjalta. Minun ei tarvitse saada ostettua yritystä halvemmalla kuin sen tasearvo, enkä sitä lähtökohtaisesti vaadikaan. Mutta ainakin tiedän kuinka paljon taseessa on oikeaa varallisuutta, ja pystyn arvioimaan yrityksen selviytymiskykyä taseen perusteella merkittävien ongelmien ilmetessä.

Uskon että pystyisin pääsemään sinuiksi yrityksen tulostasojen pitkäaikaisen ennustamisen vaikeudesta. Onhan se vaikeaa normaalissakin liiketoiminnassa. Nykyinen korkotaso tuo mielestäni erinomaisen pohjan finanssisektorisijoitukselle. En tee sijoituksia makroperustein, mutta mielestäni poikkeuksellisen matala korkotaso (“once in a lifetime”) antaa positiivisen ajurin korkojen noustessa, ja käytännössä pohjan korkoperusteiselle tulostasolle, koska korkojen alentuminen on nähdäkseni mahdottomuus. Mutta ihmeellisempiäkin asioita on nähty…

Jos tekisin sijoituksen finanssisektorille, tekisin sen yritykseen jossa pääomistaja on yrityksen johdossa, toiminut todella pitkäaikaisesti konservatiivisella otteella riskien suhteen. Yrityksellä pitäisi olla todella poikkeukselliset liiketoiminnan tuloksenteon edut ja sitäkin poikkeuksellisemman alhainen arvostus, jotta pääsisin luottolaaturiskistä yli. Enkä tiedä pääsisinkö sittenkään. Keskitetyn portfolioni omistukset (tavoite 3-5 osaketta) vaativat erityisen korkean turvamarginaalin. Vaikka haluan vaurastua mahdollisimman nopeasti, sitäkin tärkempää on vaurastua. Varmasti. Toistaen yhtä lempilainauksistani:

” To finish first, you must first finish. “

Juan M. Fangio

Ehkä pääsen vielä joskus sijoittamaan finanssisektorille. Mutta sitä ennen sijoitan liiketoimintoihin, jotka koen ymmärtäväni tarvittavalla tasolla.

Rajoittunein terveisin,

Arvo Laatu

Kategoriat
Osakesijoitukset Sijoitukset

Allokaatiomuutos osakesalkun yhtiöihin

Tein tänään 19.1.2021 allokaatiomuutoksen osakesalkkuni yhtiöihin. Myin osan Componenta-omistuksestani rahoittaakseni lisäykset Lehto-omistukseeni. Kirjoitan postauksessani ajatukseni allokaatiomuutoksen taustalla.

Osakesalkku ennen allokaatiomuutosta 19.1.2021.
Componenta-omistus kasvoi annin myötä liikaa

Kirjoitin Componenta-sijoituksestani aiemmin täällä. Alkuperäinen sijoituspäätökseni Componentaan oli sijoittaa 4 500€ pääomaa, eli n. 15% salkkuni varallisuudesta. Alkuperäiseen sijoituskeissiini ei oltu huomioitu mahdollista merkintäetuoikeusantia, ja sen tuomaa vaatimusta suuremmasta pääomasijoituksesta.

Edullisin ehdoin tarjotun merkintäetuoikeusannin, ja sitä edeltäneen kurssinousun myötä omistukseni Componentassa oli kasvanut markkina-arvolla mitaten jo yli 10 000€:oon, eli noin kolmannekseen salkkuni kokonaisvarallisuudesta.

Merkintäetuoikeusannin myötä aiheutunut laimennusvaikutus alkuperäiseen omistukseeni laski myös arviotani omistukseni intrisiittisestä – eli oikeasta – arvosta. Kansankielisesti alkuperäisen sijoitukseni tuottopotentiaali laski annin yhteydessä. Omistuksella on edelleen tuottopotentiaalia, mutta se on jonkin verran matalampi kuin mitä se oli ennen antia.

Ostin Lehtoa marraskuussa liian vähän

Kirjoitin Lehto-sijoituksestani aiemmin täällä vasta viikko takaperin. Sijoituksen Lehtoon tein kuitenkin jo marraskuussa 2020. Näin Lehdossa merkittävän tuottopotentiaalin.

Yhtiötä hinnoiteltiin kriisiyhtiönä, vaikka näkemykseni mukaan tulos oli laskenut vain väliaikaisesti. Liiketoimintaa oli laajennettu pahasti tappiollisiin korjausrakentamisprojekteihin. Liiketoiminta-alue on sittemmin pikaisesti lakkautettu, mutta sen ongelmat heijastuvat tulokseen edelleen.

Tuottopotentiaali Lehdolla sen ostopäivänä oli huomattavasti korkeampi kuin samaan aikaan merkintäetuoikeusannissa olleella Componenta-omistuksellani. En kuitenkaan tuolloin halunnut allokoida näihin kahteen käänneyhtiöön yhteensä enempää kuin 50% osakesalkun varallisuudesta, joten sijoitin Lehtoon vain 4 500€, eli n. 15% salkun kokonaisvarallisuudesta.

Lehdon hinta pörssissä on harmillisesti sittemmin noussut hieman (n. 17,5%), mutta onneksi kuitenkin hyvin vähän arvioimaani oikeaan arvoon ja kokonaispotentiaaliin nähden.

Lehdon parempi riskisuoja oikeuttaa suuremman allokaation

Tarkastin vuoden vaihteessa omistuksiani ja niiden sijoitustarinaa uudelleen. Tulin siihen tulokseen, että nykyisilläkin arvostuksilla omistan ennemmin Lehtoa 30% allokaatiolla, kuin Componentaa. Uskon edelleen molempiin yhtiöihin, mutta näistä kahdesta yhtiöstä Lehdolla on useita etuja Componentaan nähden.

Lehto on arvioni mukaan melko riskitön keskivertoyhtiö, jolla on kasvuvaraa omassa markkinassaan. Sillä on tehdasvalmisteisten moduulien vuoksi kilpailuetua kilpailijoihinsa nähden, joskaan ei kestävää sellaista. Lehdon markkina-arvo on kutakuinkin sama kuin arvioni sen aineellisesta netto-omaisuudesta annin jälkeen, joka antaa riskisuojaa omistukselle. Tilinpäätös julkaistaan vasta helmikuun puolella. Näen Lehdossa yrityksen jota haluan omistaa, vaikka markkina-arvo ylittäisi oman arvioni yrityksen arvosta. Componentasta luovun jo aiemmin.

Pyrin välttämään jatkossa vastaavia allokaatiomuutoksia, koska en välitä erityisemmin treidauksesta aiheutuvista turhista toimenpidekuluista. Tämän pystyin perustelemaan itselleni turhan korkealla riskisemmän sijoituksen prosenttiosuudella.

Osakesalkku allokaatiomuutoksen jälkeen 19.1.2021.

Käteiskassaa epätoivosesti sijoittaen,

Arvo Laatu

Kategoriat
Osakesijoitukset Sijoitukset

Modulaarista rakentamista osakesalkkuun – onko Lehdon vaikeat vuodet takana?

Alla lyhyesti osakesalkkuni toisesta sijoituksesta, jonka tein Lehto Groupiin. Jaan postauksessa tärkeimmät syyt tekemälleni sijoitukselle. En kuitenkaan avaa arvonmääritystäni.

Lehto Group -sijoitus 25.11.2020

Tein osakesalkkuni toisen sijoituksen Lehto Groupiin 25.11.2020. Viikkoa aiemmin Lehto oli ilmoittanut päättäneensä jo aiemmin ilmoitetun merkintäetuoikeusannin järjestämisestä. Kaupankäynti merkintäoikeuksilla alkoi ostopäivänäni 25.11.2020.

  • Omistus: 4025 Lehto Groupin osaketta
  • Keskihinta: 1,118€
  • Sijoitettu pääoma: n. 15% osakeportfoliosta (4500€ + 9€ kulut)
Korjausrakentamisen ongelmat toivat poikkeuksellisia tappioita

Lehto Groupilla on ollut takanaan raskaat kaksi vuotta. Vuoden 2019 aikana yhtiö kirjautti tulokseen raskaita tappioita, ensisijaisesti pahasti kannattamattomista korjausrakentamisen projekteista, mutta myös heikentyneistä tuloksista muilta jo vakiintuneilta liiketoimialoilta. Yhtiö oli selvästi tehnyt virheen laajentaessaan ydinosaamisensa – moduulipohjaisen asunto- ja toimitilatuotannon – ulkopuolelle.

Korjausrakentamisprojektien virheitä maksellaan vielä vuonna 2020, kun tulos näyttäisi jäävän hieman pakkaselle. Mutta mielestäni reagointi virheeseen oli nopeaa. Harvoin näin merkittäviä yritysjohdon virhearviointeja korjataan parilla tappiollisella vuodella.

Kesäkuussa 2020 Lehto ilmoitti suunnittelevansa antia yhtiön kassan ja oman pääoman vahvistamiseksi. 18.11.2020 hallituksen päättämästä annista annettiin virallinen ilmoitus. Merkintäetuoikeusannilla kerättäisiin yhtiön kassaan 20M€. Annissa annettaisiin n. 29M uutta osaketta, ulkona olevien n. 58M osakkeen lisäksi.

Miksi sijoitin Lehto Groupiin?

Lehto Group antoi minulle positiivisen kuvan siitä, kuinka laajentuminen kannattamattomaan korjausrakentamiseen päätettiin pistää jäihin. Mikä tärkeintä, päätös tehtiin nopeasti, mutta minulle potentiaalisena omistajana tärkeää oli myös se, että sovitut työt päätettiin tehdä loppuun ja kohteet toimitettaisiin asiakkaalle pahasti tappiollisenakin. Yhtiö ei yksinkertaisesti pärjää pitkässä juoksussa, mikäli sillä ei ole tämänkaltaista asiakas ensin -mentaliteettia.

“If you believe in unlimited quality and act in all your business dealings with total integrity, the rest will take care of itself.”

Frank Perdue

Vuoden 2020 kvartaaliraportit piirsivät kuvaa ongelmien haihtumisesta yhdessä lopetetun korjausrakentamisliiketoiminnan kanssa. Tulos oli tervehtymässä ja kassavirta reilusti positiivista. Laskevaa liikevaihtoa vaikuttaisi kauhistelleen moni, mutta eikö se ole looginen jatkumo lopetetuille liiketoiminnoille, tiivistetyille tilauskirjoille, sekä hieman laskusuuntaan kääntyvälle rakennusmarkkinalle?

Ostoaikoihin käynnissä ollut merkintäetuoikeusanti oli mielestäni jokseenkin epäolennainen yhtiön menestyksen kannalta. Varat tulisivat kyllä helpottamaan yhtiön rahoitusongelmia, mutta yhtiön finanssit eivät nähdäkseni olleet kriisissä. Pidin osakeantia kaikinpuolin neutraalina holdaavalle omistajille, mutta positiivisena minulle itselleni, koska se loi erinomaisen paikan ostoon.

Oletin merkinnän menevän läpi täysimääräisenä, ja teinkin sijoitukseni sillä oletuksella. Ostin pörssistä vanhoja osakkeita hintaan 1,118€/kpl, eli ostin yritystä hieman alle 100M€ valuaatiolla, mikäli oletukseni annin täysimääräisestä läpimenosta piti paikkansa. Tyydyttävä hinta yhtiöstä, joka saisi annista kassaan 20M€ helpotusta, ja joka vielä ennen vuotta 2019 teki neljä vuotta putkeen nettotulosta yli 20M€ vuodessa, yhteensä 131M€.

Yhtiö on todistanut pörssikautensa aikana tehdasesivalmisteisen moduulirakentamispohjaisen liiketoimintamallinsa kannattavuuden asumis- ja toimitilarakennuksen toimialoilla. Sillä oli vahvaa kasvua näillä toimialoilla, ja mielestäni edelleen tilaa varastaa markkinaa isommilta kilpailijoiltaan. Odotan yrityksen keskittyvän jatkossa ennen kaikkea näihin ydinliiketoimintoihin.

Lehdolla on tahtoa keskittyä kehitystyössään puurakentamiseen. En ole tämän liiketoiminnallisista prospekteista yhtä innoissani, kuin ns. ideajohtajaksi väistyvä nykyinen pääomistaja-toimitusjohtaja. En ole kuitenkaan sen suhteen negatiivinen, enemmänkin neutraali. Tehdasvalmisteisilla puuelementtirakenteilla on varmasti paikkansa liiketoimintakentässä. Toivon vain, että puurakentamista ei lähdetä viemään eteenpäin hinnalla millä hyvänsä. Toivon että sen rahoitukseen vaaditaan vain pieni osa ydinliiketoiminnan (toivottavasti) erittäin mehukkaista tuloksista. Onneksi tyhjästä ei tarvitse lähteä liikenteeseen – Lehdolla on jo tänään kyvykkyys toimittaa jopa neljäkerroksisia puurakenteisia kerrostaloja.

Sijoituksen jälkeen tapahtunutta

Merkintäetuoikeusanti ylimerkattiin reilusti, eikä toissijaisesta merkinnästä saanut merkintäoikeuksia käyttämätön toissijaismerkitsijä, kuten allekirjoittanut.

Kurssi on korjaantunut jo hieman ylöspäin sijoitukseni jälkeen. Korjaantumisvaraa on edelleen omaan arviooni yrityksen todellisesta arvosta.

Innolla vuoden 2020 tilinpäätöstä odotellen,

Arvo Laatu

Kategoriat
Sijoitusstrategia

Miten, mihin, ja milloin sijoitan osakesäästötililläni?

Aiemmin kirjoitin osakesäästötilin olevan todennäköisesti paras sijoitustili pitkäaikaiselle osakesijoittajalle. Tässä postauksessa kerron tarkemmin strategiastani osakesäästötilin sisällä sijoittaessani. Jaan mielipiteeni hyvän yrityksen tunnusmerkeistä, mutta en syvenny omaan yritysten arvonmäärittelyyni.

Lähtökohdista

Aika on rajallista. Työssäkäyvänä minulla ei ole rajattomasti aikaa sijoitustoiminnalle taloudellista vapautta etsiessäni. Joudun tekemään kompromisseja siinä mihin käytän aikani.

Olen luonteeltani hyvin analyyttinen. Jos kiinnostun aiheesta, kiinnostun siitä oikeasti. Käytän kaiken ylimääräisen aikani kiinnostuksen kohteeni syvälliseen ymmärtämiseen. Oli se sitten uusi harrastus, mielenkiintoinen historiallinen tapahtuma, tai vaikka uusi konsolipeli. Vaimokin muistuttelee aika ajoin.

Samoin perehdyin osakesijoittamiseen yhtenä taloudellisen vapauden tavoittelemisen keinoista. Aihe itsessään ei ollut mikään uusi. Olen koulutukseltani kauppatieteiden maisteri. En kuitenkaan koe saaneeni merkittävää hyötyä sijoitustoimintaan koulutuksestani. Opin ymmärtämään merkityksettömiä tilastoja, laskemaan täysin turhia tunnuslukuja kuten betaa… (varianssi ei ole riski, se on mahdollisuus!). Kirjanpidon ja tilinpäätösanalyysin kursseilta sain pohjaa yksittäisten yritysten taloudellisten lukujen tarkastelun aloittamiseksi. Mutta vain aloittamiseksi…

Keskitetty portfolio

“It is a mistake to think that one limits one’s risks by spreading too much much between enterprises about which one knows little and has no reason for special confidence… One’s knowledge and experience are definitely limited and there are seldom more than two or three enterprises at any given time in which I personally feel myself entitled to put full confidence.”

John Maynard Keynes

Minulle soveltuva suorien osakesijoituksien sijoitusstrategia on ehdottomasti keskitetty portfolio. Keskitetyn portfolion lisäksi koen että riittävä mahdollisten sijoitusten joukko on Helsingin pörssi. Sijoitusideoiden saaminen ja mahdollisten sijoitusten seuraaminen kotimarkkinoilta onnistuu osittain jo pitämällä silmät auki jokapäiväisessä elämässä. Toisaalta haluan myös investoida kotimaahani periaatesyistä.

Rajallisen tehtävään allokoitavan ajan vuoksi en voi seurata tiiviisti kymmeniä tai satoja yrityksiä. Sen sijaan yritän saada sijoitettuani salkkuni varallisuuden vain muutamaan yritykseen kerrallaan, ja seurata niitä hyvinkin tiiviisti. Kolmesta-viiteen yritystä on enemmän kuin tarpeeksi riskin hajauttamiseksi, mikäli tuntee yrityksensä hyvin. Tämä ei ole kuitenkaan sääntö, vaan enemmänkin suuntaviivaus. En jätä kuudetta sijoitusta tekemättä, mikäli kohde on yhtä laadukas kuin aiemmat viisi ja sitä tarjotaan vähintään yhtä edullisin ehdoin. Toisaalta en myy aiemmin hankittuja pois uuden idean tieltä, mikäli niiden sijoituskeissi on edelleen validi, eikä hintakaan ole merkittävästi yli oman arvioni yrityksen oikeasta arvosta.

Koen analyyttisen luonteeni tukevan keskitetyn portfolion strategiaa. Koska haluan luonnostaan paneutua kiinnostuksen kohteisiini syvällisesti, en olisi koskaan valmis sijoittamaan, mikäli oma analyysini jäisi pintaraapaisuksi. Saan kilpailuetua instituutionaalisia sijoittajia, ja analyytikkoja vastaan, koska en ole sidottu arvostamaan yrityksiä suhteessa toisiinsa. 50% verrokkiryhmää halvempi 1€ kolikko on mielestäni silti kallis, jos se maksaa 2€.

Mahdollisesti mielenkiintoisten yritysten tunnuspiirteitä

Time is the friend of the wonderful business, the enemy of the mediocre.

Warren E. Buffett

Laatuyritys omaa mielestäni muutamat tietyt ominaisuudet. Nämä ominaisuudet tekevät laatuyrityksestä täydellisiä pitkäaikaiselle sijoittajalle. Jos saan salkkuuni kolmekin laatuyritystä alennuksesta, olen tyytyväinen salkkuni hajautukseen. Keskivertoyrityksiä tarvitsisin useamman, mutta laatuyrityksen ominaisuudet tekevät siitä vähäriskisemmän sijoituskohteen pitkäaikaisesti. Olettaen että laadusta ei ole maksettu liikaa. Turvamarginaali ennen kaikkea.

Kilpailuetu

Laatuyrityksellä on vahva kilpailuetu muihin saman markkinan yrityksiin nähden. Kilpailuetu voi näkyä monella eri tavalla. Kulutustuotteissa se voi olla rikkomaton brändi, kuten Apple tai Marimekko.

Teknologiayrityksissä se voi olla pitkällä patentilla suojattu valmistus- tai ominaisuusetu, jota voidaan kaupallistaa “omalla monopoliasemalla” tai lisensoimalla teknologia muille toimijoille.

Niche-teollisuudessa se voi olla luonnollinen maantieteellinen monopoliasema. Kilpailuetu näkyy yleensä kilpailijoita parempana hinnoitteluvoimana, joka valuu mukavasti alariveille.

Vahva kassavirta

Laatuyrityksellä on vahva ja ennustettava kassavirta. Vahva kassavirta kertoo yrityksen tuloksen terveydestä. Kirjanpitokikkailuilla tuloslaskelmaa saa kaunisteltua vuositasolla, ja huonot vuodet voidaan piilottaa “kertaluontoisten kulujen” ja “oikaistujen tuloksien” taakse.

Kassavirta ei valehtele – se kertoo mistä rahaa valuu yritykseen sisään, ja mistä ulos. Ei sen enempää, ei sen vähempää. Yrityksen pitkäkatseista omistajaa kiinnostaa yrityksen tuottama kassavirta, joka valuu hänen taskuihinsa joko 1) osinkojen, 2) yrityksen omien osakkeiden oston, tai 3) kassavirralla kustannettujen kasvuinvestointejen kautta, jolla vastaavasti kasvatetaan tulevia kassavirtoja.

Hyvä johto investoi vain kannattavaan kasvuun

Ah, kannattavat kasvuinvestoinnit. Kolmas laatuyrityksen tunnusmerkki, oma ehdoton feivöritti, koska se kertoo useastakin asiasta. Se ilmenee usein ROIC%-luvusta (return on invested capital, %), jota Charlie Mungerkin on kommentoinut olevan sijoittajalle yrityksen tärkein tunnusluku. Jatkuvat kannattavat kasvuinvestoinnit kertovat yrityksen johdon laadusta. Hyvä yritysjohto osaa ensisijaisesti allokoida yrityksen varoja, ja toissijaisesti johtaa yrityksen operatiivista toimintaa. Molemmat ovat tärkeitä, mutta huono yritysjohtaja saa yrityksen tulevaisuuden kuralle nopeammin ja pitkäkestoisemmin missaamalla ensin mainitun.

Toisaalta kannattavat kasvuinvestoinnit kertovat yrityksen jatkuvista kasvumahdollisuuksista. Mikäli kasvuinvestoinnit pysyvät vähintään yhtä kannattavana, kuin yrityksen aiempi liiketoiminta, yrityksellä on todennäköisesti vielä aikaa kasvaa, ja siten kasvattaa omistajansa kukkaroa tyydyttävällä tavalla. Trendinomaisesti heikkenevä kasvuinvestointien kannattavuus kielii potentiaalisen kasvun tulevansa tiensä päähän.

Kun yritys pystyy investoimaan kannattavasti aiempia kassavirtojaan, omistajan näkökulmasta nämä varat sijoitetetaan hänen puolestaan reaali P/B ratiolla 1. Koitappa löytää laatuyritys tuolla hinnalla pörssistä johon sijoittaa, ja mieti seuraavan kerran kahdesti ennen kuin pyydät laatuyrityksen yhtiökokouksessa suurempaa osuutta yrityksen tuloksesta jaettavan osinkojen muodossa.

Tänään joudun tekemään kompromisseja myös sijoituksissani

Valitettavasti tänään elämme yhtä historian surkeimmista ajoista osakesijoittajan näkökulmasta. Osakkeiden hintakehitys on karannut käsistä, ja joukkona niitä arvostetaan reilusti korkeammalla kertoimella historialliseen keskiarvoonsa nähden. Se ei tarkoita etteikö hyviä sijoituskohteita voisi löytää, mutta se pienentää niiden löytämisen mahdollisuuksia merkittävästi.

Sain osakesäästötilille sijoitettavan perintövarallisuuden käyttööni kesäkuussa 2020. Osakkeiden hinnat olivat nousseet jo lähes maaliskuun 2020 “romahdusta” edeltäville tasoille. En löytänyt mitään ostettavaa. Jos jokin laatuyritys oli ollut ostohinnoissa maaliskuun pohjilla, se ei ollut sitä enää kesäkuussa.

Lähtökohtaisesti pyrin olemaan kärsivällinen ostojen kanssa, mutta 100% käteispositio usean vuoden oletuksella ei lämmitä. Laatuyrityksiä on vaikea löytää alennuksesta sijoittajalle hyvinäkään aikoina. Saadakseni varallisuutta sijoitettua, jouduin laajentamaan mahdollisten sijoitusten joukkoa ainakin hetkellisesti “laatua halvalla, omista pitkään”-ideologiastani, kohti “keskivertoa halvalla, omista kunnes arvo on realisoitunut lähelle omaa arviota yrityksen oikeasta arvosta”. Täältäkään on tänään vaikea löytää ostettavaa.

Viitekehys osakesijoituksien allokaatiolle

Koska en halua täyttää salkkuani keskivertoyrityksillä, määrittelin itselleni säännöt siitä, kuinka paljon salkun varallisuudesta voin sijoittaa “minkäkin laatuiseen yritykseen”, ja millä alennuksella omaan arviooni yrityksen oikeasta arvosta. Täten salkussa on aina käteistä laadukkaiden yritysten hankinnalle, kun tilaisuus siihen avautuu. Tämä viitekehys on ensimmäinen drafti, jota korjailen varmasti tulevina vuosina suuntaan tai toiseen.

Ostot, ylärajaan salkun varallisuudestaLaatuyrityksetKeskivertoyrityksetKeskivertoyritykset, riskinen
35%:iin asti-33%-33%-50%
50%:iin asti-33%-50%-67%
70%:iin asti-33%-67%N/A
85%:iin asti-50%N/AN/A
100%:iin asti-67%
N/AN/A
Salkun prosentuaalinen alennusvaatimus ja yritystyypin maksimiallokaatio.

Laatuyrityksen tunnuspiirteitä kuvailin aiemmassa kappaleessa. Kiteytettynä se omaa vahvan kilpailuedun, vahvan kassavirran, ja sillä on osaava johto, kannattavat kasvuinvestointimahdollisuudet. Tähän kategoriaan pääsee tänään vain muutamat yritykset Helsingin pörssistä.

Jokseenkin riskitön keskivertoyritys on estabiloitunut yritys, jonka voin olettaa näkyvän yrityskentässä vielä 10 vuoden kuluttua, mutta joka ei kuitenkaan täytä laatuyrityksen kriteerejä. Tähän kategoriaan pudonnee käytännössä ehkä noin puolet Helsingin pörssin päälistan yrityksistä. Jotain esimerkkejä: Aktia, Fiskars, Valmet, Stora Enso. Omasta salkusta Lehto Group pudonnee tähän kategoriaan myös, vaikka yrityksen viime vuosien korjausrakentamishankkeiden vaikeuksien vuoksi moni pudottaisi yrityksen kategoriaa alemmas. Onneksi voin tehdä omat kategorisointini. Lehto-sijoituksestani myöhemmin lisää.

Jokseenkin riskinen keskivertoyritys on aiemmasta derivoituna yritys, jolla on yksi tai useampi riski, jonka vuoksi yritys ei välttämättä näy yrityskentässä enää 10 vuoden kuluttua. Tähän kuuluu myös ehkä noin puolet Helsingin pörssin päälistasta. Esimerkkinä omasta salkusta: Componenta, joka on pieni sopimusvalmistaja metalliteollisuudessa, jolla riskinä esim. palveltavan teollisuuden siirtyminen pois Suomesta. Sisältää myös muita epävarmuustekijöitä. Lue lisää Componenta-sijoituksestani täältä.

Omistusten seuranta

Seuraan omistamiani yrityksiä hyvin tiiviisti. Luen kaikki yrityksen pörssitiedotteet ja seuraan uutisointia yrityksestä. Katson yrityksen tuottamat videot, markkinointimateriaalit ja kuuntelen toimitusjohtajan kommentit haastatteluissa. Luen analyytikkojen raportit, koska siellä on usein hyviä pointteja taustatiedoista, joita voin tarkastella itse syvemmin.

Katson myös analyytikon kootut arvaukset, eli ennustusosion, huvittuneena sanomalehden sarjakuvaosion tapaan. Ja ihan oikeasti vain huvittuakseni. Suositusten arvo on nolla, eikä se ole edes analyytikkojen syytä. Yritystä ei vain yksinkertaisesti voi arvostaa 12 kuukauden kiitoradalla. Sama kun koittaisi laskeutua jumbojetillä maantien ohituskaistalle. Sokkona.

Ennen kaikkea olen kiinnostunut tilinpäätöstiedotteiden taloudellisten lukujen kehityksestä. Toki luen myös kvartaaliraportit, koska niistä saa usein hyödyllistä lisätietoa esim. yrityksen hankkeiden etenemisestä, mutta en lue niitä luvut edellä. Seuraan myös lähimpien kilpailijoiden menestystä pintapuolisesti, saadakseni kuvan yritykseni liiketoimen kokonaismarkkinan kehityksestä.

Yritysten tulevaisuuden näkymät eivät muutu useita kertoja päivässä. Ne harvoin muuttuvat useita kertoja vuodessa. Ne eivät muutu, koska kuluttajaluottamus tai teollisuusindeksi on noussut tai laskenut. Ei, jos sijoituksien horisontti on omistajan tavoin lähtökohtaisesti pitkäkatseinen, yli syklien, tai ikuisesti. Spekuloijat spekuloikoon sydämensä kyllyyksiin. Harva jopa voitollisesti.

Koska sitten myyn?

Sijoitan laatuyrityksiin pitkäjänteisesti. Osta ja omista. Eli seuraa todella tarkasti, mutta reagoi vain ääritapauksissa. Jos omistamaani laatuyritystä ostetaan pörssistä naurettavan korkealla hinnalla – fine, myydään pois, koska varat saan sijoitettua varmasti tehokkaammin. Yritys menettää ainoan asiakkaansa, jonka liiketoimintaan koko arvonmääritykseni perustuu – fine, myydään pois, koska sijoituskeissi on oikeasti muuttunut. Koko liikevaihdon häviäminen on sijoitustoiminnassa riski. Yrityksen osakkeiden hinnan muutos ei ole riski – se on mahdollisuus – myydä todella kalliilla, ostaa todella halvalla, tai olla reagoimatta kokonaisuudessaan.

Keskivertoyritykset myyn herkemmin, hyvinkin riippuvaisesti siitä, saanko sijoitettua varat parempaan yritykseen, ja halvemmalla, aiemman kappaleen vaatimukset huomioiden. Suorittaakseni tällaisen vaihtotoimenpiteen, hintaeron tulee olla huomattava. Esim. nykyinen omistus +50% oikeasta arvosta, ja vaihtokohde -50%. En vexlaa pienillä eroilla, koska miellän sen treidaukseksi, josta aiheutuu turhia ylimääräisiä kuluja, ja koska yritysten arvonmääritys ei ole tarkkaa tiedettä. Jos vaihtelisin yrityksiä arvojakaumalla +10%/-10%, ottaisin merkittävän riskin, koska oman arvonmääritykseni tulisi olla melko tarkka. Ja realisoisin varman riskin myynti- ja ostokuluista. Usein.

Riskiset keskivertoyritykset myyn, kun yritystä ostetaan pörssissä lähellä sille määrittelemääni käypää arvoa. Näiden osalta en odottele parempaa ostokohdetta. En ostaisi näitäkään yrityksiä, jos en odottaisi yrityksen pärjäävän vähintäänkin keskipitkällä aikavälillä (10v). Tiedostan kuitenkin että yksi tai useampi mahdollisesti realisoituva riski näiden yrityksen osalta on olemassa.

Näistä lähtökohdista laatuyritysten metsästykseen,

Arvo Laatu